Ruska-pyöräily 2026

Ruska-pyöräilystä on neljä viikkoa ja ruskan värit ovat yltäneet Etelä-Suomeenkin. Näin unta Ruskasta aina seuraavan viikon torstaihin asti. Ei mitään painajaisia, vaan pelkkää ajoa. Kertoo varmaan osaltaan jotain suorituksen intensiteetistä, koska mikään aiempi suoritus ei ole seurannut vastaavalla tavalla seuraavan viikon uniin. Varpaiden päät ovat reissun jäljiltä edelleen tunnottomat.

Ajattelin koostaa tämän lupaamani blogikirjoituksen niin, että taustoitan ensin omaa ultrahistoriaa, kerron fyysisestä valmistautumisesta ja varustautumisesta ja lähden sen jälkeen kertomaan suorituksesta. Lopuksi jälkitunnelmat, opit ja mitä seuraavaksi. Blogi sopii tietojensa puolesta Ruskaa tai muuta pitkää ultraa suunnittelevalle. Matkakertomusta olen taltioinut itselle muistiin ja toivottavasti jonkun muunkin viihdykkeeksi.

Taustaa ja miksi Ruskaan?

Aloitin pitkänmatkan pyöräilyt 2008, kun olin ostanut rauhanturvaajana verovapaan Kona Jake The Snake-cyclocrossarin muinaisilta Kauppa-Veljiltä. Tätä ennen olin keskittynyt enemmän salitreeniin ja pyöräillyt laadukkaalla Gary Fisherin hybridillä lähinnä arkimatkoja ja joitain 120-160km suorituksia 2004 lähtien. Pyöräilimme retkivarustuksessa nykyisen vaimon kanssa Vantaalta Ouluun kolmessa päivässä elokuussa 2008.

Kesällä 2009 tein ensimmäiset 200-300km lenkit ja otin tavoitteeksi pyöräillä kesällä 2010 vanhaan kotikaupunkiini Ouluun alle 30 tunnissa eli yli 20:n keskinopeudella. Sinne harjoitellessa tein pisimmillään 358km ja 419km valmistavat treenit heinäkuussa 2010.

Oulun maalissa

Elokuun alussa 2010 tuli itse suoritus, 610 kilometrin pyöräily Vantaalta Ouluun 26.55 tunnissa. Keskinopeus oli taukoineen 22,6km/h omavaraisesti eli ilman ulkopuolista huoltoa. Tämä oli aika rypistys tonnin cyclocrossarilla, johon oli vaihdettu 23mm maantierenkaat. Pyörässä oli satulalaukku, pieni runkolaukku ja selässä Salomonin juomareppu 3L säiliöllä. Sain tietää vasta paljon myöhemmin, kuinka paljon tempotanko voi mukavoittaa pitkää matkaa. Tunto palasi pikkusormien päihin vasta lokakuussa. Tämän tempauksen somessa saaman huomion myötä lähdin myöhemmin suunnittelemaan pitkää suoritusta, jota voisin hyödyntää hyväntekeväisyyteen Ameriikan malliin.

2011 Pitkä duathlon

Puolimaraton - 200km pyöräily - puolimaraton n. 11,5h. Tämä toimi hyvänä siirtymänä monilajiultriin ja pohjana seuraavaan, isoimpaan ultraani. 

Aloin tähtäillä ensimmäiselle maratonille ja juoksin saman vuoden syksyllä 50km maantiellä alle 5h. Tulevan ensimaratonin tavoitevauhti oli 5min/km eli 12km/h. Juoksin elokuussa 2012 ensimmäisen maratonin Helsinki City Marathonin aikaan 3:31.30h. Jäin tavoitteesta 1,5 minuuttia eli 2 sekuntia kilometriä kohti. Toisaalta keskisyke oli 90% eli paljoa enempää ei olisi irronnut. Viimeisten viikkojen valmistavista treeneistä jäi pari pitkää tekemättä selkäongelmien vuoksi, mikä osaltaan laski onnistumisen todennäköisyyttä.

2013 400:n Haaste 

Monilajiultra Uuden lastensairaalan hyväksi. 300km pyöräily, 53km melonta(uusi laji), 50km juoksu yht. 26.31h. Tässä olin ehkä elämäni kunnossa. Kävin Kisakalliossa maksimaalisen hapenoton pyöräergotestissä talvella ja heinäkuussa ja puhalsin lopulta VO2max-lukemaksi 70 ja maksimiwateiksi 396. Projektista löytyy pitkä blogi tästä samasta osoitteesta.

2015 Sisun Satanen 

Hyvinkäällä virkatehtävässä 2012 haavoittuneen Heidi Foxellin hyväksi. 100km maantiejuoksu Fiskarsista Vantaan Pähkinärinteeseen 11.30h.

2018 Melontahaaste 

Sairaalaklovnien ja Pienperheyhdistyksen Mieskaveritoiminnan hyväksi. Melontamatka 153km/29.58h. Reitti kulki Lahdesta Jyväskylään Vesijärven, Päijänteen ja Jyväsjärven yli Mattilanniemen uimarannalle.

2020 Hoitokokoushiihto 

Hengellisen väkivallan uhrien puolesta. Viestinnässä mukana Uskontojen uhrien tuki ry. 24h ja 214km hiihtoa Oulun Kuivasjärvellä lähinnä 2km rinkiä kiertäen melko tasaisella radalla. Ensimmäinen talviultra.

2022 Suomen rannikon melonta, Suomen Retkimelojien Sinivalkonauha

Virolahti-Tornio. Melontamatka 1274km, kesto 28 päivää, joista 23 melontapäivää (55,4km/pv) touko-kesäkuussa.

2023 olin suunnitellut pyöräileväni Suomen leveimmän kohdan (n. 600km) reilussa vuorokaudessa, mutta valmistavassa pitkässä bikepacking-reissussa toukokuun lopussa iski akillesjännetulehdus ja vähensin pyöräilyjä. Aion suorittaa kyseisen Ilomantsin Möhkö-Vaasan Raippaluodon silta -reitin lähivuosina. Tulee nähtyä Suomea vähän toiseenkin suuntaan ja teitä, joita ei ole ennen kulkenut.

Mikko Mäkipään kehittelemä Ruska-pyöräily on järjestetty 2017 alkaen ja olen seuraillut sitä somessa siitä lähtien. Näimme myös usein perheen ruskavaellusmatkoilla Ruskan osallistujia maanteiden varsilla ja kaupoilla, missä kävin joskus jututtamassa heitä. Viime vuosina poikien kilpakiekon sarjat ovat tulleet tielle ja perheen ruskavaellukset on jouduttu jättämään väliin. Aloin yhä enemmän seurata Ruskaa somessa ja GPS-seurannassa, jota hyödynsin myös em. omissa ultrissani. Seuranta toimii magneetin lailla ja saa yleisön sitoutumaan ja osallistumaan matkan etenemiseen. Viime vuonna aloin bongailla porukkaa jostain 4-tien sääkameroista ja GPS-tilanne tuli tarkastettua aamulla ensimmäisenä ja illalla vielä ennen nukkumaanmenoa. Viime vuoden onnistujien Kampiapinan, Resupekan ja Fillaribobin Ruska-videot toimivat mainioina mainoksina ja tekivät tapahtumalle varmasti hyvää näyttämällä laadukkaasti kuvattuina pitkänmatkanpyöräilyn nousut, laskut ja muut hienoudet. Lueskelin Kuraläpän julkaiseman kuskien kalustoesittelyn Ruskaa ennen ja tapahtuman jälkeen tulleet kuskien blogit. Oma Ruska-kuume alkoi olla sillä tasolla, että kun syksyllä selvisi, ettei perheen uutta kotia tarvitse isommin remontoida, ja olisi enemmän aikaa laittaa treeniin, Ruskaan lähtö alkoi varmistua. Olen sanonut aikaisempien ultrien alla, että tavoite on oikean kokoinen, kun siihen valmistautumaan lähtiessä pelottaa. Niin oli tälläkin kertaa. Oltaisiin uuden haasteen edessä.

Ruskaan valmistava treeni

Pyöräilen n. 12km työmatkan 3-4 kertaa viikossa vuoden ympäri. Salilla treenaan 3 kertaa viikossa ja tämä yhdessä muodostaa perustason, jolta voi lähteä mihin tahansa pitkään suoritukseen 5-6 kuukauden valmistavalla nousujohteisella treeniohjelmalla. Kaikki aiemmin koettu ja tehty on pitkällä matkalla hyödynnettävää pääomaa. Aiemmat ponnistelut ja venymiset ovat jättäneet jälkensä kehoon ja mieleen. Uskon vahvasti lihasmuistiin ja sen toimivuudesta on myös tutkimusnäyttöä. Lyhyempääkään työmatkaa ei kannata vähätellä. Tärkeämpää on päivittäinen tekeminen ja aktiivisuus.

Siirryin 3-jakoisesta salitreenistä 1-jakoiseen kahdesti viikossa maaliskuun puolivälissä, kun pyöräilytunnit lähtivät kasvuun. Tein salilla jaloille askelkyykyn maanantaina ja takakyykyn torstaina, pohkeet istuen ja seisten kerran viikkoon. Pohkeiden vahvistaminen on varmimpia tapoja ehkäistä akillesjännetulehdusta suorituksessa. Yläkropalle tuli sotilaspenkkipunnerrus, leuanveto ja pystypunnerrus käsipainoin eli hyvin yleisiä liikkeitä kahdesti viikossa. Vatsoille tein lankkuja, kuminauharutistuksia, kylkipitoja jne. Selänojennusta ja lintu-koiraa aktivoimaan keskivartaloa. Toistot 10-20 liikkeestä riippuen ja sarjoja yleensä 3 per liike, pohkeille 2-3 eli hyvin ylläpitävää treeniä ilman raskasta nivelkuormitusta.

Maastaveto puuttui ohjelmasta, koska loukkasin lonkankoukistajan muutama vuosi sitten. Pieni repeämä on kipuillut, mutta paikka on pysynyt kunnossa ja mukana viikoittaisella täsmäliikkeellä kuminauhalla.

Oikean polven kierukasta on jäljellä 2/3, kun sitä putsattiin puoli vuotta ennen 2022 rannikkomelontaa. Aktiivisella kuntoutuksella ja lihaskuntoharjoittelulla polvi on ollut kivuton ja toiminut luotettavasti tämänkin jälkeen. 

Kyselin maaliskuussa tekoälyltä ehdotusta 25 viikon treeniohjelmasta Ruska-pyöräilyä varten niin, että tavoitteena olisi ajaa omalla huollolla 2100 kilometriä 7 päivässä. Ohjelmassa oli paljon samoja tekijöitä, mitä olin pyöritellyt talvella. Olen aikaisemmissa isommissa ultrissa laatinut excelin, jossa on tehty viikkotuntitavoitteet ja rytmitetty treeni- ja palautumisviikot 3-1 -malliin. Tätä samaa periodisointia ehdotti AI. Palautumisviikkojen tuntimäärät ja tehot olivat ehdotuksen mukaan 50% edellisestä. Tein yleensä noin 7h viikkoja sisältäen salit, pyöräilyt ja kävelylenkit. Katselin lomaviikot, arkivapaat ja arkipyhät ja sijoittelin pidemmät treenit niihin. Tällä kertaa en laskenut tunteja ja orjallisesti kirjannut kaikkea aktiivisuutta exceliin, vaan pääpaino oli treenin ja palautumisen rytmityksestä huolehtimisessa ja pitkien pyöräilyjen sijoittamisessa sopiviin kohtiin. Treenin tavoitteena oli selvitä Ruskasta seitsemässä päivässä ja 100km lenkeistä piti tulla perussettiä.

Pohjia pakkasessa

Tein ensimmäisen 100km päivän 13.3 ja toisen viikkoa myöhemmin. Samalla viikolla vaihdoin 3-jakoisen salitreenin 1-jakoiseen ohjelmaan kahdesti viikossa. Huhtikuun puolivälissä pyöräilin viikonloppuna parin tunnin pyöräilyt peräkkäisinä päivinä. Tein perjantaina parin tunnin pyöräilyn, lauantaina 90min pk-spinningin kotona ja sunnuntaina parin tunnin maantielenkin. Vappuna tuli 204km lenkki Hämeenlinnaan ja takaisin. Kaikkien pitkien lenkkien sykkeet olivat käytännössä tasaisen rauhallisesti pk1- ja pk2-alueilla. Tämän projektin uusin ja isoin oppi oli totutella vetämään tasaisen rauhallisella tahdilla säännöllisesti oikeaa ravintoa syöden. Aikaisemmat ultrat on vedetty pääosin urheiluravintein ja sellaisilla tehoilla, ettei huomisesta ole tarvinnut huolia.

Kevään pk-spinnailua

3.5 92km

14.5 102km vk-sykkeillä

17.5 53km

Ruskaan parhaiten valmistavaa rypäsharjoittelua kertyi seuraavasti:

25.-27.5 Kokkola-Vantaa 110km+211km+185km, yhteensä 508km/3pv

12.-14.6 100km+200km+100km kotoa käsin

20.-21.6 130km+120km juhannusajoa

26.6 tein kesäloman alkuun työviikon päätteeksi puoliraskaan salitreenin (ei jalkoja) pohjakuormituksen lisäämiseksi ja lähdin yötä myöten pyöräilemään 303km karvan alle 14 tunnissa itäisen Uudenmaan kautta. Tässä päästiin jo lähemmäs Ruska-kokemusta evästelyineen, mutta ilman kauppataukoja.

14.-16.7 Mini-Ruska Saimaan ympäri. Ristiinaan 254km, Puumalan, Ruokolahden ja Virolahden kautta Haminaan 290km ja kotiin 160km. Yhteensä yli 700km 51 tuntiin kesäisessä kelissä. Tärkein yksittäinen treeni.

25.-26.7 201km+114km lenkit

7.8 Pisin pyöräily tulevaan lähtöpaikkaan ja ensimmäisiin kilometreihin tutustuen. Vantaa-Somero-Loimaa-Huittinen-Sastamala-Punkalaidun-Loppi-Vantaa. 424km 3369 nousumetrillä 21 tuntiin, keskisyke 126. Yöpyöräilyineen pk1-2 sykealueilla valmisti hyvin Ruskaan.

15.8 161km lenkki vk-alueella

23.8 121km pk

5.9 120km testilenkki Ruska-varustuksessa

Muuta liikuntaa kertyi työmatkojen ja salitreenien lisäksi 30-60min kävelylenkeistä, joita oli 2-4 viikossa. Liikuntaa kertyi myös talven hiihdoista, lumitöistä ja muista kotiaskareista, kevättalven puiden kaatamisesta ja pilkkomisesta, jotka tehtiin käsityökaluin.

Maaliskuun iltajumppa

Polvet olivat aikaisemmin kipuilleet aina pisimmillä ultrilla. Perehdyin asiaan ja kun klossit oli aikaisemmin asennettu aina täysin suoraan, käänsin niitä hienoisesti jalkaterien luonnollisen kulman mukaan ja polvien ärtyminen loppui siihen. Polvikipuja voi aiheuttaa myös satulan korkeus ja etäisyys ohjaustangosta, samoin käytetty kadenssi.

Pyörän huolto

Ostin Trek Crockett 5 disc-cyclocrossarin kesän alussa 2020 parilla tonnilla. Vaihdoin pyörään keväällä uudet jarrupalat. Takakiekoksi oli vaihdettu rikkoutuneen alkuperäisen Bontragerin tilalle DT Swiss ER1600 joskus 2023.

Ruskaan valmistautuessa käytin pyörää pari kertaa huollossa Variston Bikeplanetissa. Heidän huoltopalveluaan voi suositella. Pyörässä on SRAM Rival 1x11 vaihteisto ja hydrauliset levyjarrut. Eturattaaksi vaihdettiin 38T alkuperäisen 40T:n tilalle ja takavaihtajan SRAM Rival midrange-häkillä mahdollisti 11-36T pakan, joten suhteeksi saatiin melkein 1:1, minkä piti riittää väsyneenä, vastatuulessa ja Norjan ylämäissä. Huolloissa tsekattiin, huollettiin tai vaihdettiin myös 6-vuotiaan pyörän ketju, takavaihtajan vaijeri suojakuorineen, keskiölaakeri, takavaihtajan rissat, takanapa, vapaaratas, etukiekon laakerit ja tankonauhat. Ideana oli saada suoritukseen mahdollisimman vähäriskinen polkukone, johon osaisin vaihtaa renkaat ja korjata katkenneen ketjun tien päällä ilman, että tarvitsisi opetella uutta. Huoltoihin meni osineen reilut 500 euroa.

Päädyin pari viikkoa ennen starttia vaihtamaan kesän aikana kuluneen Sramin Red-ketjun Shimano CN-HG701-11 malliin joka on Sramia kestävämpi ja noin 30g painavampi. 

Vaihdoin vielä satulan heinäkuussa ennen pisimpiä treenilenkkejä, jotta saisin palautetta ja keho ehtisi tottua. Ryetin 3D-printattu hiilikuitusatula maksoi ehkä satasen toimituskuluineen Aliexpressistä. Mittasin istuinluiden leveyden ennen tilausta ja päätin hankkia 145mm leveän ja 245mm pitkän mallin, jonka nokka on typistetty. Näin matala ajoasento aiheuttaisi vähemmän painetta jalkoväliin. Olin tähän saakka ajellut pyörän mukana tulleella Bontragerilla, jossa oli myös aukko keskellä, mutta pienempänä.

1P teltta

Varusteet

Naturehiken 1P kupoliteltan hankin 2025 kesällä Aliexpressistä. Ajatuksena hyvä säänsuoja ja paikka vaihtaa vaatteet ja suorittaa huoltoa avoimessakin maastossa, erityisesti pohjoisen karut olot huomioiden.

Sea to Summitin Ultralight Insulated -makuualustan hankin keväällä 2026. Keveämpi ja pienempi kuin vaelluksilla käytetty.

Restrapin Race Top Tube Bag 2L -laukun hain Cycled shopista ennen Kokkolan reissua.

Ortliebin 3 L runkolaukku oli ostettu perheen pyöräretkelle joskus 2023. 

Satulalaukuksi eli peräporkkanaksi hankin 2023 Topeakin Backloader X:n 15 litran kuivasäkillä ja siihen kesällä satulasta lisätukea ottavan Wishbonen tukevoittamaan menoa ja kolmannelle pullotelineelle.

Keulassa tempotankoon TPU-remmeillä kiinnitettävä majoituskaluston kantava Ortliebin 13L kestokuivasäkki oli hankittu joskus 2018 melontoja silmällä pitäen. Säkissä oli teltan, makuupussin ja makuualustan lisäksi ilmatäytteinen retkityyny ja tennispallon kokoinen retkipyyhe.

Kiinnitysremmit kannattaa ostaa pyöräkaupan sijasta rautakaupasta samasta syystä kuin maalarinteippi kannattaa ostaa jostain muualta kuin perinteisestä rautakaupasta. 

Nämä Prof Versa Strap 25mm x 80cm remmit ovat kestäneet kaikissa olosuhteissa ja kovaa käyttöä, joten voin suositella. Hintaa n. 4e / kpl, 60cm pitkä on euron vähemmän.

www.k-rauta.fi/tuote/kumiremmi-prof-25mm-x-80cm-oranssi/6438313599449

Lokasuojat hankin vasta elokuussa. SKS Raceblade Pro XL sopii max 32mm renkaille, ovat keveitä, helppoja kiinnittää ja säätää.

Juomapulloiksi Elite Fly Tex MTB 750ml pullot suojakorkkeineen kurakelit huomioiden. Työkalupulloksi Elite Storage Byasi 600, joka kiinnitettiin alaputken alaosaan Shelbystä tilatuilla TPU-remmeillä. Pullon paikka rungossa suojattiin Puuilosta haetulla suojakalvoteipillä. Kolmas juomapullo oli varalta mukana syrjäisemmille etapeille. Vetoisuus 750ml ja pullotelineeseen olin lisännyt lenkin mustaa kuminyöriä, joka napsahti pullon uriin estäen sen pomppaamisen töyssyissä.

Renkaiksi vaihdoin Continental GP5000 32mm leveinä ja RideNow-TPU-sisureilla. Seurailin viime vuosien ruskakuskien rengasvalintoja ja päätin lähteä vain vähän sorateitä sisältäneelle reitille ilman AS-mallin tuomaa lisäpistosuojaa. Esim. Antti Piispasella tämä perusmallin 32mm GP 5000 toimi 2024, vaikka parit renkaanvaihdot matkalle sattuikin. Valittu rengas on n. 25% AS-mallia kevyempi. Painotin valinnassa energiansäästöä eli rullaavuutta ja kehän keveyttä, kun käytössä olevat kiekot on perustason alumiiniset, eivätkä enemmän energiaa säästäviä hiilikuituisia tuulitunnelituotoksia. Käyttäjäkokemusten mukaan rengasta on käytetty sujuvasti 5000-10000 kilometriä ilman rikkoja.

Renkailla oli ajettu toukokuun lopusta eli yli 4000km ennen Ruskan starttia, minkä vuoksi otin tietoisen riskin niiden kestävyydestä ja varasin mukaan yhden vastaavan ulkorenkaan ja 4kpl em. sisureita.

Tempotanko eli aerobar eli munkkitikut oli hankittu 2023 Torista. Ajelin tuon kesän 20mm korokepaloilla ja kun Ruskan suoritus alkoi lähestyä, päätin korottaa palat 40mm:iin. Toivat ehkä vähän lisää mukavuutta ilman ilmanvastuksen suurta kasvua. Ehdin totutella uuteen korkoon viimeisen kuukauden ajan eli joitain pidempiä lenkkejä.

Toimitin varustelistauksen myös Kuraläppään starttia edeltävällä viikolla:

www.kuralappa.fi/pyorailytapahtumat/ruska-2026-osallistujien-pyorat-osa-1/

Tekstilit

Päivitin pyöräilypaidan merinovillasekoitteeseen alkukesästä. Rapha Men´s Classic Jersey ei ole kisakireä, vaan leikkaukseltaan mukavampi keski-ikäiselle pyöräretkeilijälle.

Parempien pehmustettujen ajohousujen etsinnässä hankin ensin Craftin kisapöksyt C1-padilla. Ruskan lähestyessä halusin vielä paremman suojauksen ja päädyin tilaamaan Raphan Brevet Cargo-malliston housut tarjouksesta. Pehmuste on suositeltu 10-15 tunnin ajopäiviin ja reisissä on taskut esim. puhelimelle tai eväille eli oikein passelit Ruskaan ja muuhun retkeilyyn. 

Ajelen normaalisti Shimanon gravel-sarjan 43 koon kisakengillä RX8:lla, jonka lesti on aika napakka. Toimii kivasti kesällä ja pitkässäkin ajossa, mutta peräkkäisten päivien rasituksia ja metsäisiä pyörän talutus- ja kantopätkiä varten oli etsittävä sopivammat eli mukavammat ja maastossa pitävämmät eli vähäriskisemmät. Shimanon oma Wide tarkoitti kengässä korkeampaa varvastilaa, ei leveämpää, mikä on omanlaisensa käsitys termistä wide.

Päädyin jälleen katsomaan ja kuulostelemaan, mitä Ruska- ja muut ultrakuskit käyttävät ja tilaamaan sen mukaan. Hankinta meinasi mennä täpärälle, koska verkkokauppojen edullisimmissa tarjouksissa oli omat koot loppu, mutta onneksi Tori pelasti jälleen ja sain tilattua elokuun alussa käyttämättömät Lake MX219 Wide -kengät koossa 44 järkevään hintaan. Eli kokoa isommat ja leveämmät, jotta turvonnut jalka paksummalla merinosukalla toimisi kivutta koko viikon.

Mukaan otettavassa vaatetuksessa lähdin liikkeelle tarpeellisesta minimistä. 15 litran satulalaukkuun oli mahduttava kaikkien vaatteiden lisäksi vähän muutakin, mikä saneli osaltaan valintoja. Ajoasuni koostui em. Raphan bibseistä ja Classic-paidasta sekä Shimanon vähän paksummista irtohihoista ja -lahkeista, jotka oli hankittu joskus 2009. Päälle kelin mukaan yhtä vanha Craftin tuuliliivi. Päässä puuvilla-polyesterisekoitteinen putkihuivi, kaulassa toinen. Ainoa etukäteen testaamaton vaate oli uudet ajohanskat, Roecklen Sports Ibetot koossa 9, jotka tilasin viime tingassa vanhojen revenneiden tilalle. Näiden päälle laitoin kylmällä kelillä Yokon synteettistä nahkaa olevat välikausisormikkaat kokoa 11.

Pakkasin mukaan kahdet pitkät merinosukat, Stormbergit yöksi ja ajoon Varustelekan merinosekoitesukat (entinen Särmä), jossa on pitkä, mutta pohjetta puristamaton varsi. Tupla- ja varasukiksi otin Varustelekan ohuet merinosekoitesukat. Varustelekan 100% merinobokserit yöksi. Varabibseinä em. Craftit. Varustelekan merinopoolo ajoon ja yöksi/varalle Särmän/Varustelekan pitkähihainen merinosekoite. Yöksi pitkät merinosekoitekalsarit Helly Hansenilta. Ohuet merinosormikkaat pakkasia varten (ainoat käyttämättä jääneet). Black Diamondin kuorirukkaset sadekeleihin ja tarvittaessa kerrospukeutumiseen. Taukotakiksi Stormbergin hupullinen kevytuntuvatakki, joka on must Suomen ja varsinkin Pohjois-Norjan syksyssä. Housuina lisäksi Enduran GV500 shortsit ja Craftin polkujuoksu-windstopper-trikoot. Suunnitelmana oli ajaa aina kaksi kerrosta housuja päällä satulakitkan vähentämiseksi. Ts. bibsien päällä oli aina joko shortsit, trikoot tai sadehousut. Syksyn lämpötiloissa mahdollista ja mukavampaa.

Sadehousuihin oli panostettava ja päädyin tilaamaan GripGrab EXPLR Waterproof Lightweight-housut, joiden vedenpitävyys on 10000mm ja hengittävyys 40000mm. Pyöräilyyn suunniteltu leikkaus ja tarroilla kiristettävät lahkeet mahdollistavat housujen pukemisen ja riisumisen kengät jalassa. Ehkä oli jo aikakin panostaa vähän sadekelin mukavuuteen näin reilun 20 vuoden työmatkapyöräilyn jälkeen.

Sadetakkina palveli Marmot Minimalist, jonka paras ominaisuus on kainalotuuletukset ja helpot yhden käden säädöt helmaan ja huppuun. Muuten takki ei sovellu niin hyvin pitkään pyöräilyyn, missä hengittävyydellä saisi paljon lisämukavuutta matkalle. Takki lähtikin mukaan ajatuksella, että se on ainakin myrskynkestävä. Katselin Ruskan jälkeen seuraavaksi sadetakiksi Enduran MT500, jossa on sekä hengittävyyttä, taskuja, vetoketjusäätöjä että kainalotuuletukset.

Kengänsuojiksi tilasin ajoissa rennomman leikkauksen Vauden Bike Gaiterit. Joka vuosi useampi ruskakuski keskeyttää akillesjännevaivoihin ja usein vamma on lähtenyt kireistä kengänsuojista, lahkeensuusta, kengänreunasta tms. Näitä sovitettiin napakammin istuvammiksi ja vaimo ompeli ylimääräinen resorin pätkän klossin alle, jottei tiestä nouseva vesi uisi niin helposti kengänsuojan ja kengän väliin. 

Kypärä oli pitänyt päivittää jo vuosia. Päädyin lopulta budjettimallin Lazer Tonic KinetiCoreen. Varmistin hankintahetkellä, että kypärä on aikaisempaa kevyempi ja tämä on 240g koossa M. Moni on joutunut keskeyttämään Ruskan niskavaivoihin. Tästä syystä en myöskään lähtenyt kantamaan mitään lamppua kypärässä.

Ruska setup

Pyörän pakkaaminen

Edessä oli tempotangon kuivasäkissä em. majoituskalusto sekä ylimääräinen 8L kevyt kuivasäkki märän teltan varalta.

Tankopusseissa sivuverkkotaskuineen oli suklaapatukoita, käsidesi, pähkinöitä, pyörätyökalu, ketjuöljy ja pieneen tilaan menevä n. 15 litran kauppakassi, jonka sai tarvittaessa repuksi selkään.

Runkolaukussa oli elektroniikka kuivapussissa (20000mAh Ankerin varavirtalähde, Fenix BC30 V2.0 etuvalon paristojen laturi, Fenix BC05R V2.0-takavalon latauskaapeli, Garmin GPSMAP 64s:n vara-akku, FoneKit GaN PD 100 W-pikalaturi, matkapuhelimen laturi ja loput latauskaapelit), titaanilusikka kangastaskussa, hammasharja ja tahna, 30kpl saippuapyyhepaketti, suoja- ja hoitovoiteina Linola, Avene Cicalfate+ ja Bepanthen, joka jäi lopulta käyttämättä. Gorillateippirullan jämä 25mm, sähköteippirulla, Petzlin otsalamppu leiriin ja varavaloksi, 0,5L minigrip-pussissa ensiaputarvikkeita (laastareita, särkylääkettä, rasvaverkkoa, hoitolappuja, desinfiointipyyhkeitä), johon olisi voinut varata mukaan myös vatsalääkettä kuten Lopexia. Pari metriä WC-paperia 0,5L minigripissä. Passi, brevet-kortti ja tulitikut minigripissä.

Vaakaputkilaukussa oli helposti saatavilla maksukortit, matkapuhelin Samsung Xcover 5, vedenkestävä Sandbergin 10000mAh varavirtalähde kaapeleineen, bluetooth-kuulokkeet, langalliset kuulokkeet minigripissä, Sportec-GPS-tracker kaapeleineen, glukoosipastilleja, kurkkupastilleja, suolatabletit 0,5L minigripissä, nenäliinoja sekä vaihtelevasti suklaapatukoita. Joillakin osallistujilla oli mukanaan varapuhelin, mutta lähdin matkaan yhdellä luurilla, jossa on riittävästi veden- ja pölytiiviyttä sekä akunkestoa ja joka on toiminut hyvin ilman erillistä muovitaskua esim. melonnassa.

Runkoputkessa oli kaksi juomapulloa sivulta ladattavissa telineissään. Putken alapinnalla oli työkalupullo, joka sisälsi nippusiteitä, varapultteja, vaihdevaijerin, takavaihtajankorvakkeen ruuveineen, kahdet jarrupalat, lateksisormikkaat, kuitupyyhkeitä, Leatherman Wave-monitoimityökalun, pinnatyökalun, ketjunkatkaisimen, ketjun pikalinkin, varasisureita ja rengasrautaparin. Varaulkorenkaan olin kiinnittänyt nippusiteillä ja TPU-remmillä satulaputken ja runkolaukun väliin.

Satulalaukussa oli pakattuna em. kaikki vaatteet sekä silmälasikotelo. Kuivasäkin pohjalla oli varakuivasäkki, jota käytin matkalla ylimääräisten ruokien säilytykseen satulalaukun päälle mustekalalla kiinnitettynä. Jos kengänsuojat eivät olleet jaloissa, ne kulkivat saman mustekalan alla.

Kävin vielä pari viikkoa ennen suoritusta jututtamassa Kampiapinaa eli Jaakko Alajokea, jolla on pitkä kokemus pitkistä pyöräretkistä ja kahdesta Ruskasta, joista ensimmäisellä otettiin oppia ja toisella vedettiin maaliin seitsemässä päivässä. Halusin haastatella kokeneempaa osaajaa samalla tavalla kuin olin haastatellut 2021 Suomen rannikon melonutta kokenutta merimelojaa ennen omaa suoritusta.

Viimeisen viikon treeniä

Ruskan suoritus 11.-19.9.2026

Linkki Ruskan GPS-seurantaan: https://sportrec.eu/gps/ruska-2026

Päivitin lähtöpäivänä 11.9.2026 merkkimäärän rajoittamana someen seuraavaa:

Elämäni ensimmäinen brevet ja Suomen vaativin ja seuratuin pyöräilytapahtuma starttaa tänään klo 20.08 Huittisista ja päättyy Lohtajan, Hossan ja Norjan Gamvikin kautta Nuorgamiin reilua 8 vuorokautta myöhemmin. Matkaan on lähdössä ilmeisesti ennätysosallistujamäärä, yli 90 polkijaa.

Kyselin AI:ltä keväällä mallia pyöräilyohjelmasta Ruskaa varten ja totesin tyytyväisenä, että se oli hyvin samanlainen, mitä olin talvella mietiskellyt. Harjoitusohjelma sisälsi mm. muutaman päivän treeniryppäitä nousevilla kilometreillä. Pyörän voimansiirto on kevennetty lähes 1:1-tasolle huomioiden loppumatkan nousut, mahdolliset vastatuulet ja varma väsymys. Tein myös joitain varustepäivityksiä kohti Ruskaa.

Laitoin startin lähestyessä AI:n arvioimaan ensikertalaisen mahdollisuuksia ja ovat kuulemma erittäin korkeat. Otin tämän talteen ja kiitin uskon luomisesta. Perusluottamus rakennetaan tekemällä vaativia fyysisisiä treenejä ja näköjään pää täytyy vakuuttaa joka kerta uudelleen.

Vaikka ohimoilla on harmaata ja vyöllä erilaisia ultria, retkiä ja peräkkäisten päivien rytmittämiseen valmentanut rannikkomelonta, on Ruska-pyöräilyssä niin paljon muuttujia, ettei pelkkä kova kunto tai huolellinen varustautuminen takaa perille pääsyä.

Lähden matkaan urakkaa kunnioittaen, nöyrällä asenteella ja ainoana tavoitteena päästä aikarajassa maaliin ja pokkaamaan numeroitu lippalakki, joita on jaettu 109 kpl.

Kiitän kaikkia kannustuksesta, se tuntuu aina hyvältä ja sillä on merkitystä varsinkin, kun on yksin väsyneenä puskemassa märkään vastatuuleen. Treenit on treenattu ja nyt ei lähdetä yrittämään, vaan tekemään ja onnistumaan, ja ajellaan toivottavasti kaiken jälkeen maaliin. 

Seurantalinkit biossa.

Leposyke on ollut koholla pari viime yötä ja kropassa on ollut hermostuneisuutta. Sitä ennen rautaa on nostettu ja lenkkiä tehty riittävästi. Tiistaisen työkuntotestin mukaan lihaskunto on kiitettävää ja VO2max-arvaus antoi 56ml. Valmistautuminen on mennyt suunnitellusti ja happi liikkuu. Edessä viikon verran reipasta jalkojen heiluttelua ja positiivista itsepuhetta läpi syksyisen Suomen. Vamos!🍁🚴🇫🇮🙏🏼

#ruska2026 #ruskapyöräily #bikepacking #ultradistancebiking #iskäulkoilee

AI arvioi

Pe-la 11.-12.9 Huittinen-Häijää-Kankaanpää-Lapua-Lohtaja-Sievi 510 km 2360 nm 

Tein perjantaina työpäivän klo 14 asti ja ehdin pakata kotona loput kamat ennen starttia kohti Huittista klo 16 jälkeen. Huittisissa olimme Palojoen koululla paria tuntia myöhemmin. Paikalla oli tuttuja naamoja, kuten Jaakko Alajokea, Stefan Sirkiää ja Patrik Appelia, joita tuli jututettua samalla pyörää säätäessä. Ehdin kuitata brevet-kortin ja GPS-trackerin sekä syödä ison aterian jotain lämmintä lihapastaa ennen kuin oli pikkuhiljaa aika suunnata starttipaikalle Hirvenpään muistomerkille. Oli jo koleaa, joten asentelin kypärään sadehupun. 

Lähdössä

Startissa oli ennätysmäärä porukkaa, 87 polkijaa, joista neljä parisarjassa. Huomasin lähtörivissä, ettei GPS:lle ollut tullut ladattua ensimmäisen vuorokauden reittiä. Se oli pituutensa vuoksi pitänyt pilkkoa kahteen osaan, jotka oli jäänyt lataamatta Garminiin. Olin kuitenkin katsonut reitin etukäteen selväksi ja ajanut harjoituskäynnillä Huittisten läpi Sastamalaan saakka tietä, jota pitkin olin menossa ensimmäisille parkoureille, 1.4 ja 1.3, jotka olivat Mouhijärven ja Suodenniemen kirjastot. Olen aina pyöräillyt maanteitä reittejä, jotka olen etukäteen tiedustellut kartalla ja Googlemapsissa ja esim. kesän 2010 ultrat menin Garminin urheilukello ranteessa ja ruutupaperille kirjoitetuilla lyhyillä nuoteilla. Käytin alkumatkasta suunnistuksessa Googlemapsia silloin, kun piti varmistaa oikea kääntymissuunta, mutta usein tuolla suorituksessa seuraavaan risteykseen oli kymmeniä kilometrejä, niin mikäpä kiire ja tarve on tuijottaa reittiviivaa koko ajan. Hyvin kulki tienviitoillakin.

Iltaa kohti

Poljin alkuun vähän kovempaa, jotta sain lämpöjä päälle ja pääsin omaan rauhaan eli sopivaan väliin, kun lähtijöitä oli aika paljon ja monella melko sama suunta. Koko reissun kovin nopeus 68,6km/h oli jäänyt Garminiin ensimmäiseltä illalta ja se taisi tulla jossain parkourien välissä, missä oli hyvin mäkistä ja aika pimeää, kun en viitsinyt valaista täydellä teholla. Myöhemmin Norjan mäissäkin oli kovia nopeuksia, enkä usko keskiviikon lukeman 129,8km/h pitävän paikkansa.

Lisäsin Mouhijärvellä kengänsuojat, mutta pidin ensimmäisen varsinaisen tauon vasta Kankaanpäässä, missä nautin proteiinijuomaa ja karkkia ja laitoin suklaapatukoita asemiin. Kohta matkaa jatkettuani oli vaihdettava sadehousut Enduran GV500-shortsien tilalle kylmyyden vuoksi. Niinisalosta käännyttiin tielle 273 kohti Karviaa ja tässä vaiheessa pari polkijaa liittyi löyhään letkaan joltain sorareitiltä. Koitti yön kylmimmät tunnit ja pisin valoton pätkä. Vain joissain taajamissa oli muutama katuvalo. Ajettiin alueella, jossa ei nähnyt mitään, mutta oli muin aistihavainnoin varmuudella maitotiloja. 

Tällä yöpätkällä otin käyttöön säännöllisen putkelta-ajokaavan, jota toistin ehkä kympin välein. Laitoin pykälää isomman vaihteen, laskin polkiessa seitsemään, liu´uin hetken ja laskin taas seitsemään ennen seuraavaa liukua. Matka joutui, haaroväli sai lepoa ja kroppa vähän erilaista kuormitusta. Näin mentiin usein kilometrin verran kerrallaan. Tätä jatkoin koko loppureissun ajan niin, että esim. Norjan ylämäissä saatoin laskea viiteen ja jatkaa polkemista vasta, kun vauhti oli loppumaisillaan. 

Olin etukäteen katsonut aamupalaa varten Jalasjärvellä olevan huoltoaseman ravintoloineen, joka oli auki 24h. Tulin kolmostielle pimeyden jo vähän hellittäessä. Jalastuulessa pidetty tauko kestikin reilun tunnin, minkä aikana lämmittelin, tilasin makkaraperunat, söin karkkia, join ison mukin kahvia, latailin sähköjä ja rasvailin paikkoja. 

Jalastuulen tauko

Tauolta oli helppoa suunnata valoisassa valtatie 19:ä kohti Seinäjokea ja Nurmoa. Nurmosta lähtiessä en ollut varma, saiko valtatiellä jatkaa pyörällä, joten menin maalaismaisemallista kiertoreittiä Hipin läpi Lapualle. Lapuan S-marketilla pidin tankkaustauon ja ostin lisää Tuplia, banaaneja, pari riisipiirakkaa, mustikkakeiton ja energiajuoman ja päivitin tilannetta ja tien päällä käydyt pähkäilyt.

”Seinäjoen ohi ja tauko Lapualla.

Matkalla tuli mieleen ratkaisu tähän sanastoon, jota jatkuvasti englannistetaan. #bikepacking on tietenkin nyyttipyöräily! Ei liity satulavaivoihin mitenkään, vaan näihin nyytteihin ja nyssäköihin, joita kiinnitellään joka puolelle pyörää. Pakaasipyöräilykin voisi toimia, tosin liian hienostelevana en ehkä laittaisi jatkoon.

Jatketaan!🚴

#ruska2026 #ruskapyöräily #suomenkieli

Lapuan tauko

Lapualta suuntasin kohti kantatie 63:a, Kauhavaa ja Kortesjärveä, josta käännyttiin hiljaisemmalle maantielle 741 kohti Pedersöreä. Kortesjärvellä oli Suomen jääkärimuseo, mikä oli itselle uutta tietoa. Purmossa pidin bussipysäkillä lyhyen tauon, jolla söin enemmän ja vähentelin vaatetusta auringossa.

Kauhava

Aurinko paisteli ja tuuli oli vähäistä, kun käännyin kasitielle kohti Kokkolan seuraavaa taukoa. Keskustaa lähestyessä huomasin satulalaukun alkaneen heilua ja näin ylimääräisen pullotelineen olevan pahasti vinossa. Pysähdyin korjaamaan Topeak Backloaderin lisävarustetta Wishbonea, josta oli pudonnut pari ruuvia. Kuulemma tyyppivika, joka olisi ollut vältettävissä kierrelukitteella, Locktitella tms. Korjasin osan gorillateipillä ja parilla nippusiteellä ja jatkoin googlemapsin älyvapailla ohjeilla kiertoreittiä kohti Heseä, mistä päivitin seuraavan kerran someen.

Kävi sillain hassusti, että pitkä eka etappi piti pilkkoa kahteen osaan ja ladata gepsiin. Arvatkaa muistinko ladata? Olen vetänyt ekaa 400+ kilometriä ulkomuistista ja googlemapsilla, siitä pari koukaisua. 

Kokkolaan saavuttaessa satulalaukun lisätuki oli irronnut, pari ruuvia pudonnut. Korjasin gorillateipillä ja parilla nippusiteellä. Nyt pysyy taas, eikä heilu. Matka on vielä alussa ja aurinko paistaa.

Pääsen valoisalla ekalle kontrollille, jonka jälkeen on enää kolme pistettä vierailtavana. Kyllä tämä tästä.

#ruska2026 #ruskapyöräily #eteenpäin

Latasin tauolla urheilukelloa, joka oli katkaissut virrat ja suorituksen juuri ABC:lle pysähdyttäessä. Kokkolaan mennessä oli kertynyt matkaa 393km keskinopeudella 20,9km/h, keskisyke 131 taukoineen.

Söin tauolla hampurilaisaterian ja hain Salesta eväitä illalle ja seuraavalle päivälle. Kokkolasta päätin pyöräillä 8-tien rinnalla tai reunassa aina Lohtajan risteykseen asti. Google ehdotteli aikaisemmin kääntymistä, mutta en halunnut lähteä omalla rengastuksella katselemaan sorateitä tai upottavampia hiekkapätkiä. Lohtajaa lähestyessä koukkasin Ojalantielle ja kävin 20min hukkalenkillä todistamassa upeita maastopyöräilyreittejä. Jatkoin päällysteellä kohti CP1:ä ja Ohtakarin jatulintarhaa. Kontrollilla oli samaan aikaan useampi osallistuja ja vastaan oli tullut lisää polkijoita. Pienen kivikehän etsintä vei muutaman minuutin ja paikantui gepsillä. 

Lohtaja

CP1

Rantauduin rannikkomelonnassa 2022 muutaman sadan metrin päähän biotauolle ennen pitkää selän ylitystä, mutta nyt ei ollut aikaa käydä muistelemassa menneitä. Otin leiman sataman grillikatoksessa, säädin vaatetusta ja lähdin kohti Ala-Viirrettä ja Kannusta vielä, kun valoa riitti. Kasitien ylityksen jälkeen tie 7714 olikin hiljainen, vastaan tulleet olivat lähinnä traktoreita. Joiltain pelloilta nousi vahva teen tuoksu, mitä lie kasveja olleet. 

Käännyin valtatielle 28 ja Kannuksen ohi, missä oli nuorisolaisia viettämässä lauantai-iltaa kaikenlaisilla kulkuvälineillä. Sieviä kohti ilta pimeni ja viileni ja lisäsin kengänsuojat ja pitkät hanskat tien levikkeellä. Olin etukäteen tiedustellut Sievin seudulta laavun, joka poikkesi vähän kulkureitiltä. Käännyin pimeässä Ryhmäntielle, joka osoittautui maastoautolle sopivaksi. Laskettelin noin 3km lähinnä putkelta ajaen, kun rantaan laskeutuessa eturengas tyhjeni. Taluttelin pyörää laavua etsiessä ja lopulta löysin suojapaikan seuraavaksi yöksi. Tein perushuollot ja päätin korjata renkaan aamun valossa. Söin vaniljakastikkeen, banaanin ja mikropizzan, jota mutustaessa jalat makuupussin lämmössä ja selkä patjalla huomasin nukahtelevani. Päivitin leiristä tuoreet kuulumiset ennen unia.

Petäistön laavulla

Kehuin kovasti Continental GP 5000 32mm renkaita ja varasin samalla 4 sisuria ja yhden vararenkaan mukaan. Kestivät yli 5000km kaikkia mahdollisia teitä. Laskettelin illan leiriin 3km soratietä ja eturengas tyhjeni sopivasti rantaan laskeutuessa. Käänteitä riittää. Vaihdan uuden renkaan aamulla laavun suojissa. Meinasin nukahtaa syödessä. Ekan vedon kilometrit 510. Huomenna jatketaan.

#ruska2026 #ruskapyöräily #elämä

Lauantain huippunopeus 41,5km/h, Kokkolasta Sieviin 117km, keskinopeus 20,0km/h, keskisyke 127

Su 13.9 Sievi-Nivala-Pyhäntä-Vaala-Puolanka 255 km 925 nousumetriä

Heräsin Petäistön laavulta kello 6 ja aloin aamupalan ja paikkojen rasvauksen jälkeen eturenkaan sisurin vaihtoon. TPU-materiaali oli puhjennut pienesti vannenauhan puolelta eli kivi tai mikään muukaan ei näyttänyt tulleen ulkorenkaan läpi. Liikkeelle lähtiessä kahdeksan aikaan alkoi ennusteen mukaisesti sadella. Talutin alkuun polkua ja kun pääsin Ojanperäntien soratielle, hyppäsin polkemaan. Ehdin pyöräillä ehkä alle 2km, kun takarengas tyhjeni. Irvistin, naurahdin tilanteelle ja nousin polkemaan putkelta painoa eturenkaalle jakaen ja sopivaa sääsuojaa etsien. Kohta löytyi jonkun hyvinpidetty kesäasunto, jonka pihan reunassa seisseen ulkovajan katoksen alla olin suojassa. Irrotin satulalaukun ja takakiekon ja laitoin haarukan alle seinustalta löytynyttä puutavaraa, jotta takavaihtaja pysyi ilmassa. Huuhtelin kiekon ja renkaan rännin alla kurasta ja kuivailin vajasta löytyneellä vanhan sanomalehden sivuilla. Irrotin varaulkorenkaan satulatolpasta, kun oli selvinnyt, että reikä oli tullut renkaiden läpi. Pyyhin renkaat saippuapyyhkeillä puhtaiksi ja asentelin uuden ulkorenkaan vanteelle rengasrautojen avulla. Tässä piti olla taas tarkkana, ettei puhko vahingossa TPU-sisuria. Ruskaan hankittu pienempi ja letkullinen Lezynen matkapumppu osoittautui jälleen hyväksi hankinnaksi.

Renkaanvaihto

Lähdin sateessa kohti itää eli Nivalaa ja päivän etelätuuli tuli välillä sivuvastaisesti. Tähyilin alkumatkasta vainoharhaisesti takarengasta ja yritin katsella, pysyikö ilmat ja oliko rengaspaine sopiva. Alkumatkat olivat monena muunakin päivänä raskaita ennen kuin kampi keveni lihasten lämmetessä ja eväiden imeytyessä. Söin lisää ja pumppasin pari kertaa takarengasta ennen Nivalaa, jossa poikkesin valtatieltä ja etsin S-marketin aamukahvia ja muuta tankkausta varten.

Heräsin Sievin Petäistön laavulla kuudelta. Toinen rengasrikko tuli 2km jälkeen. Renkaanvaihto soratiellä sateessa oli etukäteen tiedossa mahdolliseksi, mutta onnistuin rullaamaan putkelta polkien lähimmän kesäasunnon ulkovajan katoksen suojiin. Takarenkaasta oli mennyt keskeltä läpi ja vaihdoin ulkorenkaankin. Eilinen eturengas oli mennyt sisämutkasta, joten vaihdoin vain tpu-sisurin. Koettelee vaan ei hylkää.

Jouduin pumppaamaan 2 kertaa matkalla, kun takarengas tyhjeni.

Nivalaan tullessa olin varma, että rengas pehmenee, mutta nyt ilmat olivat pysyneet sisällä. Outoa. Toivottavasti rengaspulmat olivat tässä. Edetäkin pitäisi. 

Aamukahvia ja muuta tankkausta Nivalan Ässällä ja matka jatkuu. Tänään ei välttämättä tehdä isoa päivää, mutta hyvä kuitenkin.

#ruska2026 #ruskapyöräily #sataasataaropiseepilipilipom

Nivalan tauko

Tauolla oli vähän väsynyt pää ja unohdin mm. kännykän asiakasvessaan. Ostin taas kasan Tuplia, kahvia, 0,5L Megaforcen, banaania, Play-maitokaakaon, proteiinijuoman ja vaniljakastiketta. Eteisen penkillä tuli eräs saman ikäluokan kaveri kysymään, onko pitkäkin matka, johon vastasin Ruska. Hän siihen, että sitä hän vähän arvuuttelikin, mutta ei osannut odottaa kenenkään ajavan Nivalan kautta. Oli itse kuulemma enemmän maastopyöräilijöitä, eikä niinkään maantie- tai pitkänmatkanpyöräilijöitä. Kertoi kuitenkin ajaneensa mm. Tahkon 240km reitin, joka on ehdottomasti ultramatka. Toivotteli tsemppiä ja jatkoi eteenpäin. Soitin tauolta Puolangan Campingiin ja tiedustelin mökkiä yöksi. Laitoin myöhemmin vielä viestillä pyynnön hiustenkuivaajasta, niin saisin kriittiset tekstiilit kuivaksi ennen seuraavaa starttia. Yöpaikka varattuna oli mukavampi jatkaa koetellutta sadepäivää, kun lämmin suihku ja patja oli varmistettu päivän päätteeksi.

Palasin reilun tunnin tauolta maantielle ja kohti Kärsämäkeä eli 4-tien risteystä. Olin etukäteen ilmoitellut Hoitokokoushiihdon aikaiselle tuttavalle, että saatan olla maisemissa sunnuntaina ja laittanut GPS-seurantalinkin. Hän olikin heti liikenneympyrän jälkeen bussipysäkillä odottelemassa. Pysähdyin juttelemaan ehkä 10 minuutiksi ja jatkoin hyvää asfalttia pitkin kohti Pyhäntää. Kuuntelin matkalla Futucast-podcastin varainhoitajan haastattelua. Pyhännän risteyksen liikekeskuksen ravintolassa oli pitkä pizzanpaistojono, joten päädyin isoimpaan hampurilaisateriaan. Vatsa oli kuplinut koko päivän, joten tauko venyi vessakäynneillä. Jälkikäteen selvitellessä kyseessä oli ilmeisesti suoliston sopeutumisvaihe, koska vatsavaivat jäivät tähän päivään. Laskeskelin myös syöneeni ensimmäisen vuorokauden aikana noin 10 Tupla-patukkaa kaiken muun lisäksi. Ei välttämättä ravintoterapeutin suosittelemaa.

Pyhännällä hampparilla

Pyhännällä hamppari- ja huoltotauko. Tapasin Kärsämäellä tuttua tien varressa, piristi. Kohta päivän puolivälissä. 

Varasin illaksi campingmökin, niin pääsen kuumaan suihkuun, saan kamat kuivaksi ja akustot täyteen. 

Laskuopilla 450km alkuun ja 250km loppupäivinä ollaan aikataulussa. Tänään jää paria kilometriä vajaaksi, mutta riittää tässä vaiheessa. Huomenna saadaan seuraava leima korttiin ja päästään poronhoitoalueelle.🙏🏼

#ruska2026 #ruskapyöräily #ultralongdistancebiking #nyyttipyöräily

Matti Suronen ja joku toinen ruskapolkija tulivat tauolle juuri, kun olin lähdössä. Toivottelimme toisillemme tsempit ja jatkoin tietä 822 kohti Kestilää. Kestilässä sateli taas enemmän, kun käännyin tielle 800 kohti Vaalaa. Tällä tieosuudella Pyhännän ja Vaalan välillä oli koko reissun ystävällisimmät ja huomaavaisimmat autoilijat. Jokainen ohitti vastaantulevien kaistan kautta ja tarvittaessa odottivat, että sopiva paikka aukeni ja vasta sitten lähtivät ohi. Tulipa hyvä mieli tästä kotimaamme tavallisuudesta poikkeavasta suojattoman tienkäyttäjän tieliikennelain mukaisesta kunnioittamisesta. Jossain Nuutilan kohdilla pidin lyhyen biotauon ja huuhtelin pari kourallista pähkinäsekoitusta energiajuomalla alas.

Megistauko

Kuuntelin samalla jotain Puheenaiheen podcastia, missä vieraana oli asiantuntija, joka tuntee ulosottovelallisten todellisuuden Suomessa. 

Veneheiton kohdilla mietiskelin näitä syrjä-Suomen hylättyjä 1,5 kerroksisia taloja ja niiden todistamaa elämää ja historiaa. Talojen edessä on usein betoniportaat metallikaiteella, peltikatto ja usein vaaleankeltainen puulaudoitus. Ne ovat nähneet Suomen nousun metsätöistä ja pientilallisuudesta kaupunkeihin, kerrostaloihin ja korkeakouluihin. Ne ovat ajalta, jolloin osattiin iloita perusasioista, säästää ja pärjätä. Aikaa, jolloin ei tehty etelänmatkoja velkarahalla tai vertailtu itseä jonkin kuvapalvelun ihmisiin, joiden elämää ei edes tunneta. Tuon ajan murrosiän kynnyksellä ollut muisti vielä aikuisena sen tyytyväisyyden ja ylpeyden tunteen, kun oli matkustettu äidin kanssa käryävällä linja-autolla kaupunkiin ostamaan ensimmäistä hienoa talvitakkia. 

Vaalaa kohti ajellessa eräs matkamoottoripyöräilijä hidasti yhtäkkiä rinnalle tilanteessa, jossa edessä näkyi kokonainen sateenkaari vasemmalta oikealle ja takaa lounaasta paistoi aurinko. Selvisi, että olimme molemmat menossa Puolangalle campingiin yöksi. Hän tunnisti Ruska-pyöräilytapahtuman ja muisteli lähdön olleen edellisenä vuonna Verlassa. Toivoteltiin hyvät matkat, kun hän kiihdytti matkoihinsa takaa tulleen auton edestä.

Valo voittaa

Vaalaan saapuessa sateet olivat jo loppuneet ja ilta alkoi viiletä, kun saavuin päivän viimeiselle kauppatauolle. Vatsa oireili taas siihen malliin, että ostokset piti tehdä kiireellä hiipien ennen asiakasvessan valtaamista. Kauppa oli muuttamassa uusiin tiloihin ja kynnyksen ja oven alareunan väli oli ihmeen väljä. Siihen nähden, miten kassan piippaukset kuuluivat vessaan, oma toimitus kuultiin varmaan maitokaapeilla asti. Tiedättekö, kun joskus pitäisi varmaan hävetä, mutta toisaalta on niin tyytyväinen, ettei siinä hetkessä haittaa pätkääkään? Vältyin housupyykiltä ja Puolangalle oli matkaa vielä 60km. Huh helpotus!

Söin vielä eväitä sisällä ja pyörää pakkaillessa alkoi tulla horkka. Ilma oli viilennyt niin, että kiirehdin läheiselle Vaalanportin ABC:lle ja talutin pyörän tuulikaappiin. Otin vaihtovaatteet ja kävin WC-tiloissa päivittämässä lämpimämmät kerrokset ennen päivän viimeistä etappia Puolangan campingin palvelujen ääreen.

Tie 800 oli hiljainen. Matkalla oli useampi iso mäki, varsinkin jonkun taajaman kohdalla, missä ylämäkeä seurasi sellainen alamäki, että vauhti hirvitti. Valot toimivat, mutta sumu peitti ajoittain näkyvyyden. Tultiin pikkuhiljaa Kainuun puolelle ja reissun ensimmäistä kertaa poronhoitoalueelle.

Tie 800

Olin Puolangalla puoliltaöin ja pääsin vessaan, lämpimään suihkuun ja ajohousujen pesuun. Hiustenkuivaaja oli tuotu pienen campingmökin pöydälle, mutta majoituksessa oli vain kaksi pistorasiaa. Oli valittava lämpöpatterin, jääkaapin ja oman pikalaturin välillä. Jääkaappi pitää onneksi riittävän viileyden yön yli. Iltapalaksi söin makaronilaatikon kylmänä suoraan purkista. 

Iltapala

Sunnuntain huippunopeus 65,0 km/h, keskinopeus 17,0km/h, keskisyke 128

Ma 14.9 Puolanka-Suomussalmi-Hossa-Kuusamo 272,7 km 2585 nousumetriä 

Laitoin herätyksen vasta klo 7 eli sain noin 6h unet. Tankkasin aamupalaksi voileipiä chilimajoneesilla, cheddarilla ja kalkkunaleikkeleellä ja huuhtelin alas mustikkakeitolla, jotka olin tuonut Vaalasta. Päivitin someen tuoreimmat tunnelmat ja starttasin vasta ennen ysiä matkaan, kun olin saanut housut kuiviksi ja pyörän ketjun putsattua ja voideltua sadepäivän jäljiltä.

Sunnuntain kilometrit 255, yhteensä 765km. Ihan hyvä päivä sateessa kahdella renkaanvaihdolla.

Laskettelin Vaalan kauppatauolta yhtä kyytiä Puolangalle. Matkalla oli kovia mäkiä ja paikoin sumua. Mökille oli toiveesta jätetty hiustenkuivain, jolla puhaltelen bibsit kuivaksi ennen starttia.

Hossaan Suomussalmen kautta n. 170km. 

Seuraavat pari päivää näyttäisi olevan aurinkoista. Nautitaan!🙏🏼

#ruska2026 #ruskapyöräily 

Pöksynkuivauspiste

Aamun aurinko Puolangalla

Puolangalta Suomussalmelle oli jatkuvia mäkiä. Ensin kantatie 78:a ja sitten tielle numero 891 ja 892.Osa pitkistä nousuista oli merkitty 6% ja 9% nousukylteillä eli nöyränä sai mennä keveimmällä vaihteella. Suomussalmen S-marketilla oli Konev, joka teki jo lähtöä kohti Hossaa. Ihastelin kaverin itse puusta veistämiä kapuloita aerotikkujen väliin pyörätietokonetta ja etuvaloa varten.

Mäkiä riitti

Suomussalmen tauko

Aurinko paisteli niin lämpimästi, että aamun jäljiltä kosteat kengänsuojat ja tuuliliivi kuivuivat tauon aikana. Tankkasin kaupasta patukoita, välipalakeksejä, proteiinijuoman, energiajuoman, riisipiirakoita, vaniljakastikkeita, tuoremehun ja banaaneja. Olin jo tekemässä lähtöä, kun Surosen Matti osui taas samalle huoltopisteelle ja vaihdoimme pari kannustavaa sanaa. Paikalle osui myös joku eläkeläisrouva, joka tuli kyselemään, olemmeko Ruska-pyöräilijöitä. Kertoi miehensä vahtineen silmä kovana GPS-seurantaa ja pyytäneen vaimonsakin katsomaan, missä porukka polkee. Naureskeltiin siinä, että nyt jäi mieheltä näkemättä, kun ei ollut lähtenyt mukaan kauppareissulle. Pyysin kertomaan terveisiä pinkin pallon Pelkoselta. Tällaiset spontaanit kohtaamiset pitkin matkaa saivat aina suupielet ja mielialan nousuun. Pyöräily on matalan kynnyksen matkailua ja jutustelu käy luontevasti entuudestaan tuntemattomien kanssa. Usein keskustelu alkaa sanoilla ”onko pitkäkin matka, mistä olet tulossa ja minne päin menossa?”.

Niskanselkää

Jatkoin tauolta itärajan suuntaiselle syrjätielle 843 ja kuljin Juntusrannan kautta kohti 2. kontrollipistettä. Olin piirrellyt etukäteen reitin CP1 ja CP2 välille ja saanut sen pituudeksi 481km eli varmuudella yli minimivaatimuksen 475km. En vertaillut nousumetrejä, vaan halusin kulkea moneen kertaan nähdyn ja vilkkaamman 5-tien ulkopuolella ja fiilistellä rauhassa. Ja tunteisiinhan se meni, kun aurinko paistoi ja ruskan värit alkoivat antaa parastaan näillä korkeuksilla. Ajatukset kulkivat omaan hyvään tilanteeseen ja kotiväkeen, jonka kanssa ollaan näinä samoina viikkoina tehty aikaisempina vuosina ruskavaelluksia Lapin kansallispuistoissa ja erämaissa ja ihasteltu värikästä ja ainutlaatuista luontoa. Sittemmin on lasten kiekkosarjat tulleet hetkeksi tielle, eikä muutamaa peliä viitsi menettää yhden vaelluksen vuoksi. Vaeltaa voi muinakin vuodenaikoina, mutta syksyllä Lapissa on monta hyvää puolta: ei ole ötököitä, lämpötila on usein mukava rinkankantoon ja maisemat antavat parastaan. Tein siinä tilassa sitten videon, jota moni näytti ymmärtävän. Olin alunperinkin ajatellut vetää Ruskan ns. raakana eli kertoa melko avoimesti, mitä se on, kun vedetään niin pitkästi ja vaihtelevissa oloissa, ettei pelkkä fysiikka vie perille. Saman päivän iltaan osunut puolivälin ohitus eli 1000km mittariin toi osansa tunnetilaan.

Ruskaa

Luonnon kauneus mykisti setämiehen.🍁🚴☀️

#ruska #luonto #ruska2026 #ruskapyöräily

Pysähdyin Suomussalmen ja Hossan Värikallion välissä vain kerran biotauolle ja pullotin samalla loput tuoremehut juomapulloon. Rullailin Luontokeskuksen roskiksen kautta soratielle, missä pari kuskia ajeli vastaan. Lihapyörteen P-paikalle oli reilut 7km, mutta tie onneksi melko hyvässä kunnossa, ettei rengasrikot juuri stressanneet. Menomatkalla vastaan tuli pari ruskakuskia. Lihapyörteen yläparkkipaikalta sai alkuun kärrypolkua pitkin tunkata pyörää noin 4km suuntaansa.

Hossan gravelia

CP2.

Kaksi pistettä vielä ennen maalia. 

#ruska2026 #ruskapyöräily

Osuin CP2:lle yhtä aikaa Juntusen kanssa, jonka kanssa oltiin törmäilty ensimmäisestä yöajosta lähtien. Kello oli 18 ja valoisaa aikaa vielä hetken. Otimme nopeat kuvat ja päivitin tilanteen someen ennen hikistä tunkkausta pyörä sylissä ylös pitkiä puisia portaita. Jatkoin ripeästi alkuun pyörää taluttaen kohti samaa soratietä, kun vastaan tuli taas muitakin kuskeja ja Surosen Matti. Kuulin vasta myöhemmin, että hän oli keskeyttänyt ilmeisesti samana päivänä jalkavaivojen vuoksi. Mies on aiemmin numeroitu Ruskakuski ja monivuotinen veteraani, eikä näytä olevan lopettamassa, vaikka mitä tulisi. Mukava uusi tuttavuus. 

Jatkoin rivakasti Hossan luontokeskuksen ohi kestopäällystetielle ja leimalle Teerirannan Leirintään, missä täytin juomapullon ja lisäsin vaatetta illan loppuvetoa varten. 

Teeriranta Camping

Ilta alkoi viiletä, mutta soitin vielä nopean puhelun vaimolle ja toivottelin hyvät yöt. Olin suuntaamassa Kuusamoon, mutta en tiennyt yöpaikasta vielä mitään. Ohittelin joitakin kuskeja ja jatkoin 5-tielle viimeisille kympeille. Keskustan valojen lopulta sarastaessa aloin silmäillä lähikiinteistöjen viereisiä pusikoita. Ajatuksena oli nukkua teltassa jossain pusikossa siihen asti, että ST1:n aamupala olisi tarjolla klo 6. Päädyin kilometrin päähän jonkun omakotitontin ja pyörätien väliseen metsäkaistaleeseen ja pystytin teltan vähän kosteaan paikkaan. Kastelin toisen sukan siinä teltan oven edessä olleeseen suohon, vaihdoin vaatteet, tein perushuollot, laitoin elektroniikkaa lataukseen ja söin ennen nukkumaanmenoa. Vasen epäkäs oli alkanut jumittaa matkan aikana ja koitin aina välillä pyöritellä käsiä ja pumpata hartioita ylös ja taakse.

Kuusamoon

Maanantain huippunopeus 62,2 km/h, keskinopeus 19,0km/h, keskisyke 131

Ti 15.9 Kuusamo-Posio-Kemijärvi-Pelkosenniemi-Sodankylä 292,2 km 1701 nm 

Heräsin klo 5.30, kasasin teltan ja laskettelin huoltoaseman aamupalapöytään heti kuuden jälkeen. Olin huomannut runsaan aamupalan merkityksen ja janosin kunnon puuroaamupalaa vatsan pohjalle. Ateriaan sisältyi munakasta, nakkeja, lihapullia, tomaattia, salaattia, pekonia ja kaksi isoa kuppia kahvia. Huomasin myöhemmin unohtaneeni hakea ateriaan kuuluneen tuoremehun. Pääsin tien päälle vessakäyntien ja pakkailujen päälle ehkä puoli kahdeksan aikaan eli monen muun rytmin mukaan myöhään.

Leiri valoisassa

Aamuvirkku

Hyvää huomenta Kuusamon ABC:ltä. Pystytin teltan pusikkoon, kastelin sukan ja laitoin kellon soittamaan aukioloajan mukaan. Unta ehkä 5h. Tilasin aamiaislistalta mm. kaiken.

Tänään olisi tarkoitus ajaa iso päivä. Eilisen kilometrit oli jossain 270 tietämillä, vähän yli. Kello sekoili.

Silmäpussit alkaa muistuttaa erästä kyläkauppiasta. Sori siitä. Mä oon lomalla nyt!

#ruskapyöräily #ruska2026

Tie 81

Suunniteltu reitti kulki aamun sumun jälkeen uutta aurinkoista asfalttia kohti Rukaa, kunnes käännyin länteen kantatie 81:lle kohti Posiota, missä pidin seuraavan kauppatauon. Liikenne oli maltillista ja maisemat jo hyvin lappimaiset hiekkapenkereineen. Ohitin matkalla useamman talon, joiden pihoissa haukkui lapsuudenaikaisen Suomen yleisin koira, suomenpystykorva.

Kiitos kaikille tsempeistä.

Eilisen kilometrit 274,5.

Aamun eka veto Posiolle 60km 2,5 tuntiin.💪🏻

Tankkaus ja jatketaan kohti pohjoista.☀️

#ruska2026 #ruskapyöräily #ruska #lappi

Ostin kaupalta perussetin: energiajuomat, mustikkakeitot, riisipiirakat, proteiinijuoman ja patukat. Tankkasin ehkä liikaa nesteitä kaloreihin nähden ja seuraavan parin tunnin ajan oli syötävä vähän pakottaen, kun vatsa oli alkuun niin täysi. 

Ajelin kohti Rovaniemeä eli ehkä porukan läntisintä reittiä Auttin kautta Kemijärvelle. Useimpien reitti näytti vievän suorempaa ja soraisempia teitä jostain Jumiskon kautta. En seuraillut GPS-tilannetta muulloin kuin iltaisin, jos olin tähtäämässä jollekin laavulle ja halusin katsoa, olisiko muitakin mahdollisia tulijoita. Toinen kerta oli tämä, missä tiesin, että valtaosa menisi varmaan suorinta reittiä Posiolta Kemijärveä kohti.

Tällä pätkällä kantatiellä 81 eturengas putosi kerran asfaltissa olleeseen reikään, kun olin naputtelemassa jotain viestiä. Myöhemmin Norjassa ei tarvinnut tätä pelätä, mutta Suomessa sai olla tarkkana, ettei törmännyt kuoppaan tai sillan kynnykseen. Onneksi tälläkään kertaa ei tullut rengasrikkoa. Tie 944 oli hiljainen ja paikoin uusittua asfalttia. Fokus oli etenemisessä, mutta kun erään aurinkoisen hakkuuaukean reunassa tienmutkan kohdilla oli puinen risti ja hautakynttilä, päätin käydä vilkaisemassa muistomerkkiä ja päivitin pysähdyksen Instaan. ”Ajattelin, ettei voi olla liian kiire ohi. Tähän mutkaan päättyi jonkun elämä.”

RIP

Joku isäni ikäinen motoristi oli menehtynyt tässä paikassa vuonna 2011 ja ristin olivat pystyttäneet motoristikaverit Oulusta. 

Kuuntelin matkalla Kuuntelija-podcastin Katleena Kortesuon haastattelua kirjastaan Kiinan aivosota länttä vastaan. Pidin vain yhden biotauon ennen Kemijärveä ja taukoa tutulla S-marketilla. Söin roiskeläpän, energiajuomaa ja jotain muuta ja jatkoin vessan kautta matkaa kohti Pelkosenniemeä ja Sodankylää. 

Tie 944

Kemijärveltä bonusta

Posiolta Auttin kautta Kemijärvelle. Reitti oli ehkä 12km pidempi, mutta kestopäällysteellä ja jonkun lähteen mukaan vähämäkisempi. Kivuta sai silti.

Iltaa ja 4-tietä kohti. Huomenna satelee, mutta on myös hyvä etelätuuli eli matka joutuu.

#ruska2026 #ruskapyöräily #Kemijärvi #taivaantulet

Ilta oli aurinkoinen ja melko tuuleton. Matkalla on aikaa pyöritellä mielessään kaikenlaista, enkä kuunnellut koko aikaa podcasteja tms. Muistin tutun Andy McCoyn patsaan Pelkosenniemellä ja aloin spiikata ääneen terveisiä mahdollisimman monella slangisanalla ja r-kirjaimia vilisevillä termeillä itseäni viihdyttääkseni. 

Pyhä

Vuostimossa oli kesken infran parannus, kun koulun viereen oltiin kaivamassa uusia katuvaloja. Selvitin myöhemmin, että alueen koululaiset kuskataan nykyään päivittäin kouluun 40km päähän Kemijärvelle.

Pääsin Pelkosenniemen keskustaan ja patsaalle puoli seitsemän aikaan. Otin kuvan pyörästä patsaalla ja vedin Andy-videon ekalla purkkiin ennen kauppareissua. Videosta jäi puuttumaan paljon siitä, mitä olin pyörän päällä fundeerannut ja itsekseni bamlannut, mutta riittäköön, rrockrrock. Tästä oli hauskaa saada palautetta pitkin ja jälkeen Ruskan. Ei tää niin vakavaa oo.

Rockrock

Pelkosenniemen Temu-Andyn terveiset

Hyvä meininki yeaaah!

#ruska2026 #ruskapyöräily #omankylänpoikii

Pelkosenniemen kaupalla tuli jutulle joku vanhempi rouva, joka kertoi ihmetelleensä, kun edellisenä pakkasyönä oli mennyt valoja jonossa pitkin Savukosken tietä. Oli sitten kuullut tuttavaltaan, mistä oli kyse ja arvasi minunkin kuuluvan porukkaan.

Katsoin googlemapsista, etten ehtisi enää klo 22 sulkeutuvaan Sodankylän S-Marketiin, joten täytin juomapullon ja ostin tarvittavat gifflarit ja muut, joilla pärjäisin seuraavaan päivään, vaikka yöpyisin metsässä. Lisäsin vaatetta ja lähdin liikkeelle. Matka eteni mukavasti ja alkoi olla pimeä. Kuuntelin samalla Kalju cornerin änäriläppää. Tälläkin tiellä oli joitain hyviä mäkiä ja joku hiljainen taajama ennen kuin Sodankylän valot alkoivat viimein lähestyä. Katselin vähän, mihin kohtaa kaupungin reunaa olin saapunut, kun huomasin S-marketin valot ja katsoin kelloa, joka näytti 21.38. Hyvin olisin ehtinyt. 

Olin tiedustellut etukäteen sopivaa laavupaikkaa Viiankiaavan korkeuksilla Kersilössä parikymmentä kilometriä Sodankylän pohjoispuolella. Mittarissa oli jo toisaalta yli 290 kilometriä ja olisin voinut hyvin polkea vielä tunnin illan leiriin. Päätin soittaa Hotelli Sodankylään ja kysellä huonetilannetta. Olin jo klo 22 sulkeutumassa olleessa respassa, kun aloin katsoa GPS-seurantaa, missä Kanerva oli lähestymässä ja pyörimässä Kersilön risteyksessä, josta voisi kääntyä joen yli laavulle. Päätin siinä sitten palkkapäivän kunniaksi ottaa reissun kalleimman yösijan ilmeisillä eduilla. Sain pyörän säilytykseen käyttämättömän ravintolatilan biljardipöydän viereen, otin tarvittavat kamat ja painelin huoneeseen. Huone oli omalla mittapuulla ja varsinkin retkikontekstissa hulppea kahdella sängyllä, kylpyhuoneen lattialämmityksellä ja hiustenkuivaajalla. Vetäisin taas proteiinijuoman ja suuntasin kuumaan kokovartalosuihkuun ennen runsaampaa iltapalaa. Asettelin Kuusamossa kastuneen teltan vaatenaulakkoon kuivumaan ja levittelin muutkin tekstiilit kuivumaan ja tuulettumaan pitkin huonetta ja henkareita. Elektroniikka lataamaan, päivitys someen ja herätys ennen kello kuuden runsasta aamupalaa. Niska oli alkanut väsyä ja kipeytyä maanantain ja tiistain aikana ja tiistain aikana tuli jostain kipua vasemman nilkan ulkosyrjään.

Heräsin yöllä muutaman kerran hiessä, kun kroppa oli tottunut edellisen telttatyön ja viime päivien runsaan ulkoilun myötä säätämään termostaatit täysille.

Vähän unisen näköinen jätkä mietti vaihtoehtoja ja päätti ottaa hotellihuoneen Sodankylästä. Saan teltan ja muut kamat kuiviksi ennen kuin siirrytään rannikolle. 

Päivän kilometrit 291 ja reissun 1330. Hotelliaamupala vatsassa on hyvä lähteä loppuvetoon. Toivotaan loppuviikolle inhimillistä säätä, vaikka aikaa ja voimia riittääkin.

#ruska2026 #ruskapyöräily #sodankylä

Tiistain huippunopeus 57,9km/h, keskinopeus 20,3km/h, keskisyke 126

Ke 16.9 Sodankylä-Inari-Utsjoki 327,9 km 1672 nm 

Heräsin hyvien unien jälkeen puoli kuudelta ja aloin pakkailla kamoja. Aamupalalla nautiskelin ison puuroannoksen, leipiä, kahvia mehuja ja muuta ja mahdutin vielä kakkukahvit jälkiruuaksi. Selailin samalla googlea ja retkikartta.fi:tä etsien sopivia kohteita seuraavaksi yöksi. Kuivailin huoneessa pyöräilyhousujen pehmusteen hiustenkuivaajalla kuivaksi. Pakkailin pyörän ja pääsin matkaan klo 7.45 aikaan. Ilma oli pilvinen ja päivälle oli luvattu sateita ja etelätuulta 4-5 m/s. Tavoite oli Utsjoella, mutta yöpaikasta ei jälleen mitään tietoa. Vasen nilkka tuntui vähän jäykältä, mutta lämpeni matkan edetessä. Matkalla alkoi sataa, mutta myötätuuli kevensi menoa ja mahdollisti pystymmän pyöräilyasennon, mikä helpotti aikaisemmin kipeytynyttä niskaa. 

Kohtaaminen vuosien jälkeen

Matkalla koitti hauska kohtaaminen, kun pakettiauto hidasti yhtäkkiä rinnalle, ikkuna avautui ja katsoin, että mikä meininki. Suupielet levisivät, kun tunnistin vanhan rauhanturvaajakaverin, joka tuli rinnalle kannustamaan. Kertoi nähneensä jonkun päivityksen somessa, paikantaneensa polkijan ja tulleensa työreissulla tsemppaamaan tuttua. Oli aika märkä keli, ei ollut nähty vuosiin ja päivän tavoite oli käytännössä Suomen pohjoisraja, niin tällaisilla yllättävillä iloisilla kohtaamisilla on merkitystä. 

Pysähdyin Vuotson kaupalla tauolle. Ostin suklaapatukoita ja lakuja ja söin ison lihapiirakan kahvilla. Tarkoituksena oli jatkaa Saariselän ohi Ivaloon kauppatauolle. Paikallinen mies tunnisti ruskapyöräilijän ja kertoi jututtaneensa muitakin kaupalle poikenneita. Ihmiset tuntuivat alkaneen tietää tästä aika pienen piirin tapahtumasta, jota on järjestetty kymmenen vuotta.

Vuotson kauppatauko

Sodankylästä lentävä lähtö täydellä vatsalla. Vuotson kahvitauolle 87,5km alle 3,5h.

Vanha rauhanturvaajakaveri yllätti ajamalla rinnalle kannustamaan sateessa puskevaa. On nää hienoja hetkiä!

#ruska2026 #ruskapyöräily #mentaaliurheilu

Olin jatkamassa tauon jälkeen matkaa kohti Saariselkää, kun Kiilopään risteyksessä oli kannustamassa joku ehkä etäisesti tuttu pariskunta. Kiitos teillekin kannustuksesta.

Saariselkää

Ivalon S-marketilla olin noin 160km ajaneena 6,5 tunnissa. Hain kaupasta parit banaanit ja energiajuoman ja kävin vessassa rasvaamassa paikat ennen päivän toista puolikasta. Ajelin pienessä tihkusateessa komeaa väylää kohti Inaria kuunnellen Sijoituscastia, jossa vieraana oli ADHD-asiantuntija psykologi Juulia Järvdike. 

Inariin tullessa oli tarkoitus tehdä viimeiset täydennykset ennen Suomen syrjäisintä osaa ja pitkiä kauppavälejä. Olin pyörätiellä ja kääntymässä seuraavaksi Salen pihaan, kun huomasin tuttuja hahmoja viereisen kirkon parkkipaikalla. Isä ja äiti olivat tulleet kannustamaan ruskareissullaan. Toki tiesin heidän olevan Lapissa ja seuraavan matkan etenemistä, mutta kohtaaminen oli silti yllättävä ja lämmitti mieltä vielä pitkälle iltaan. Kaupalla oli samaan aikaan pari muutakin ruskakuskia. Hain perussetin evästä, mutta kaupan kahvikone oli rikki, joten kuppi kuumaa jäi haaveeksi. Vetelin eväitä ja juteltiin vanhempien kanssa ennen kuin oli taas aika jatkaa matkaa. Päivän tavoite oli Utsjoki, mutta olin asennoitunut niin, että voisin jäädä yöksi joitain kymppejä keskustan eteläpuolelle. 

Poika, äiti ja isä 💗

Pysähdyin Kaamasen Kievariin kahvi- ja vessatauolle. Joku perhe jututti, kun olivat ”äsken” nähneet minua kaupalla. Vajaan 30km matka ei ihan niin lyhyeltä tuntunut, mutta alkoi olla jo hämärä ja arviointikyky muutenkin koetuksella.

Säädin samalla GPS-lähetintä, joka kaipasi latausta. Ongelma oli se, että tankolaukkuun hankittu vedenkestävä ja kooltaan kätevämpi 10000mAh virtapankki oli kahdella USB-C-ulostulolla, kun trackerin mukana tullut kaapeli oli mallia USB-A - USB-C. Eli lähetin latasi jonkin verran USB-C-päisillä piuhalla, mutta käytännössä aina olisi pitänyt ladata vain mukana tulleella. Katselin samalla etäisyyttä Utsjoen keskustaan ja erästä mahdollista autiotupaa 52km päässä. Päätin käydä katsomassa autiotuvan kunnon ja jatkaa tarvittaessa Utsjoelle asti.

Pääsinkin sateessa yhdellä biotauolla oikeaan paikkaan Rovarinteeseen ja alitin puomiketjun tien alussa. Sateli ja oli pimeää, kun seurailin ilmeisesti oikeaa polkua kohti Mierastupaa. Jätin pyörän ylemmäs rinteeseen ja kävelin ajovalo kädessä katsastamaan isoa hirsitupaa. Ovi saatiin auki ja sisällä oli aika kolkko tunnelma. Molemmissa päissä isoa suorakulmaista rakennusta oli luonnonkivistä muurattu takka, piisi. Hormien läpivienti näytti hataralta, eikä sisällä tai ulkona ollut valmiita polttopuita tai materiaalia, josta sitä voisi helposti tehdä. Laitoin ovet telkineen takaisin paikoilleen ja suuntasin pyörälle ja takaisin nelostielle. Matkaa Utsjoelle olisi vielä se reilut 40km ja puhelin oli kastunut sen verran, että kosketusnäyttö meni harmaaksi. Laitoin puhelimen rintataskun lämpöön ja lähdin polkemaan kohti Utsjokea. 

Mörskän entré

Matkalla olisi ollut Kevoa ja muita hienoja näkymiä, olen ne ainakin kerran autoillut aurinkoisessa säässä. Pimeässä tummilla märillä ajolaseilla oli keskityttävä jokaisessa alamäessä tienviivojen ja sillan kaiteiden välissä pysyäkseen. Jarruttaa ei viitsinyt, kun matkan oli jouduttava. Pitkien alamäkien jälkeen veti niin viileäksi, että oikein toivoi päivän väsymyksestä huolimatta, että tulisipa ylämäki, niin saisi taas lämmöt päälle. Takki ja yläkroppa olivat aivan litimärkiä, mutta uudet GripGrabin pyöräilyyn tehdyt ja hengittävät sadehousut koko ajan mukavat. Viimein pitkien pätkien jälkeen alkoi tulla merkkejä Utsjoen lähestymisestä. Ajattelin käydä ensin Camping Lapinkylässä ja jos sieltä ei irtoaisi mitään, etsisin keskustan tuntumasta jonkun laavun tai grillikodan tai katoksen, jonka alle saisi teltan pystyyn. 

Kaarsin campingin hiljaiseen pihaan ja kävin ensin grillikodan ovella toteamassa sen lukituksi. Työnsin pyöräni respan katokseen ja katsoin laminoidusta lapusta päivystyksen puhelinnumeron. Kello oli noin 23. Montaa kertaa ei puhelin ehtinyt soittaa, kun yrittäjä vastasi ja esittelin asiani. ”Olen niitä ruskapyöräilijöitä ja etsin mitä tahansa majoitusta yöksi”. Mies pyysi katsomaan oikeasta paikasta ja selvisi, että siellä oli yksi ylimääräinen mökin avain, jonka hän oli jättänyt varuiksi. Kyselin, että mihin hintaan tämän mökin saisi yöksi. ”Se on kuule halpa, 55 euroa yö.” Sovittiin, että maksan aamulla ennen lähtöä ja painelin kiitollisena kohti viereistä mökkiä. Vetäisin vaniljakastikkeen, laitoin kamoja kuivumaan ja laitteita lataamaan ja olin 10 minuutissa huoltorakennuksen kuumassa suihkussa. Kyllä tuntui hyvältä. Ja matkaa oli taittunut päivässä 328 kilometriä, päivämatkoista eniten. Työkaveri oli tiedustellut Ruskaa edeltäneellä viikolla suunniteltua etenemisaikataulua ja olin vastannut, että jos olen keskiviikon aikana Utsjoella, matkaa on niin vähän, että aika riittää, vaikka olisi vähän huonommatkin olosuhteet. Sen mukainen oli myös päivitykseni ennen yöunia tässä luksuslautamökissä, jonka ilmalämpöpumppu puhalsi kaikki vaatteet kuiviksi ennen aamua.

Campingmökki

Olipa päivä!🚴🍁🙏🏼

Eniten kannustusta pitkin matkaa. Kiilopään risteyksessä pariskunta tsemppaamassa. Inarin jälkeen tien varressa ja ohi ajanut autoilija ikkuna auki. Mutta paras kaikista omat vanhemmat ruskareissullaan olivat seuranneet pallukoiden matkaa ja yllättivät Inarissa, kun olin koukkaamassa Salen tauolle.

Yöpaikasta ei ollut tietoa ja löysin ehdokkaan retkikartta.fi:stä aamupalapöydässä. Mierastupa on Menesjärven rannalla 1870 rakennettu autiotupa. Kävin sateessa paikan päällä toteamassa, ettei tällä kertaa, kun ei ollut puitakaan ja takkojen hormit ja läpivienti aika riskaabelit. Takaisin tielle ja 44km Utsjoelle oli synkkä etappi. Ajolasit märkänä pyrin pysymään pimeässä tieviivojen välissä, koska jarru on vauhdin surma. Tässä tuli sitä positiivista itsepuhelua. Oli kylmä ja yläkroppa läpimärkä.

Ihan uitettuna 328km ja 15h päivän jälkeen soitin Camping Lapinkylän päivystykseen ja yrittäjä oli jättänyt yhden mökin avaimen valmiiksi. 10min päästä olin kuumassa suihkussa. Aaah!

Ollaan vaiheessa, ettei ole kiire ja saa naatiskella loppupäivinä lyhyemmät etapit.

Vaivat pysyneet kohtuullisina ja siedettävinä. Aamulla jäykistellyt nilkka oli illalla selvästi parempi. Satulavaivat pysyneet toisen ajopäivän tasolla. Kroppa on tainnut tajuta, että huomenna mennään taas. Leposyke noussut 10 pykälää. Ajopäivän rytmi on löytynyt paremmin ja matka joutuu.

Tästä on hyvä jatkaa.

#ruska2026 #ruskapyöräily #liikeonlääke

Keskiviikon huippunopeus 53,5km/h, keskinopeus 20,9km/h, keskisyke 122

To 17.9 Utsjoki-Nuorgam-Karlebotn-Tana bru-Ifjord 202,8 km 1899 nm 

Torstaille oli ennustettu vähemmän sadetta ja tuulta. Heräsin klo 7 aikaan ja kuulin ulkoa jo sitä ennen vapaarattaiden siritystä. Moni ruskakuski oli lähtenyt taipaleelle aikaisemmin. Kävin huoltorakennuksessa aamutoimilla ja taltioin hampaidenpesukuvan, kun peilistä alkoi katsella jo matkaa nähnyt karvanaama. Soitin aamupalan yhteydessä Ifjordin Camping/majataloon varmistaakseni yöpaikan. Puhelimeen vastannut nainen ei esitellyt itseään mitenkään ja kertoi, että kunhan tulisin ennen iltakahdeksaa, tilaa kyllä olisi. Soitinkin mökin/huoneen varatakseni, jotta muista kuskeista tietoisena en jäisi vaille yösijaa. Tuolla alueella ei ole käytännössä mitään muuta kuin puskaparkkeja vaihtoehtona ja sateessa sellaisen välttämällä on aina valmiimpi seuraavan päivän taisteluun. Ihmettelin puhelimeen vastanneen vaisuutta, kunnes puhelun loputtua tajusin, että hän eli Norjan aikaa ja oli syvässä unessa ennen kuin pirteä pyöräilijä alkoi häiritä työasioilla.

Ruskaketju

Ajanut

Ennen lähtöä putsasin ja öljysin vielä ketjun, jossa oli yön kuivumisen jälkeen näkyvissä ruskan värejä. Kävin maksamassa mökin ja lähdin polkemaan aurinkoisessa kelissä Utsjoen keskustan läpi ja kohti Nuorgamia kääntyen. Pilvet leijuivat Tenojoen yllä ja kaikkialla oli keltaista. Maisemat olivat hulppeat ja tutuilta tulleet tsemppiviestit piristivät mieltä. Odottelin taas, että ravinto lähtee imeytymään ja lihas lämpenemään, jotta kampi kevenisi. 

Utsjoki

Tenojokea

Nuorgamin kaupalla tuli vastaan Lari Rauno, joka oli saanut oman reissunsa pakettiin jo päivää ennen. Paikalla oli myös ruska-mutsi, joka on aiempina vuosina ollut usein 3. kontrollilla retkeilemässä ja kuskeja tsemppaamassa. Sain positiivista palautetta Andyn videosta Pelkosenniemellä. Ostin kaupasta vähän lisää eväitä päivälle. Vedin banaanin ja energiajuoman ja jatkoin pian matkaa kohti Norjan rajaa ja Karlebotnissa sijainnutta parkouria, jolla oli käytävä ennen Gamvikin viimeistä kontrollia. Moni muu oli pyöräillyt Inarin jälkeen Sevettijärvelle, josta tie tuli pohjoiseen Norjan puolella. Olin katsellut, että matka olisi vähän pidempi ja mäkisempi, enkä ollut koskaan ennen pyöräillyt 4-tietä päätyyn asti. 

Norjan rajan jälkeen vastaan polki loivaan ylämäkeen putkelta liihottaen yksi pitkänmatkanpyöräilyn intiaani ja ihmelapsi, Mikke Luostarinen, joka veti tämän vuoden Ruskan yhdellä vaihteella, koska ei ollut ehtinyt tai viitsinyt korjata muuten täydellistä sähkötakavaihtajaa. Kaverin ensimmäinen Ruska-pyöräily meni aikoinaan maaliin ja hänestä tuli 17-vuotiaana historian nuorin numeroitu lakki. Ennätys tuskin rikkoutuu ihan heti.

Edestakaista matkaa parkourille kertyi noin 40km. Matkalla parkourille tuli vastaan muutamia kuskeja, joille toivottelin tsemppiä. Tämä erottikin suorituksen kaikista aikaisemmista ultristani: saatoin jakaa ainutlaatuisen ja vaativan kokemuksen muiden kanssa, mikä saattoi osaltaan vaikuttaa omaan olemukseen matkalla. Soramontulla huomasin, ettei kännykässä ollut GPS:ää, ja säädin puhelimen Norjan verkkoon. Sitä odotellessa muistin paikan, joka oli merkitty satelliittikuvassa voimalinjan alle parkourin sijainniksi ja otin kuvan muistoksi. 

Parkourilla

Laskettelin Tana bruhun suunnitellulle kauppatauolle, koska oli jo myöhäinen lounasaika ja seuraavaan kauppaan olisi vajaat pari sataa kilometriä. Kaupalla oli pari muutakin ruskakuskia. Ostin lounaaksi banaaneja ja norjalaista perunarieskaa, päälle maapähkinävoita, cheddaria ja kinkkua. Juomiksi kokista ja tuoremehua. Tuplaa ei enää löytynyt patukkahyllyltä, joten otin Jappeja, jotka maistuivatkin sitten loppumatkan. Pysähdyin tunnin päästä Rustefjelbman mutkassa olleelle huoltoasemalle ja join ehkä elämäni kalleimman kokiksen ennen tiedettyä rypistystä ylängön yli. Olin juuri palannut maantien laitaan, kun Pekka Tahkola liukui alamäkeen vastaan kohti maalia ja tsemppasi nyrkkiä pumpaten menemään.  

Jaetaan maantie

Tana bru

Kauppatauko

Jatkoin tasaiseen tahtiin ylängölle, jonka ylämäkien profiileja en ollut halunnut tai jaksanut etukäteen tiedustella. Nousuja oli tiedossa ja pienintä vaihdetta sai käyttää. Alkuun tie kulki jonkun risteyksen ja taajaman ohi ja sen jälkeen ei tarvinnut suunnistaa tai juuri muista ihmisistä välittää. Autoja tuli takaa tai vastaan vain muutamia tunnissa. Kohta vastaan ajeli Stefan Sirkiä, joka on myös kokeneita ruskakuskeja ja osallistuessaan aina nopeimmasta päästä. Toivottelin tsempit maalia kohti lasketelleelle ja jatkoin serpentiininousua. Joku tietyömaa sorapätkineen laittoi odottamaan punaisissa valoissa. Muuten ajeltiin vanhaa, mutta hyväkuntoista päällystettyä tietä. 

Iltaa kohti tuli monta pitkää ja vaativaa nousua ja tuuli ja sade voimistuivat. Ohittelin päivällä vastaan tulleita kuskeja ja tsemppasin, kun siihen näytti olevan tarvetta. Sääennusteen mukaan keli oli sitä pahempi, mitä myöhemmin olisi Ifjordissa, joka näissä olosuhteissa oli jokaisen kuskin järkevä päätöspiste päivälle. Tieopasteita oli vähän ja harvoin ja pikkuhiljaa alkoi päivän maali lähestyä. Kuuntelin pitkin loppupäivää piispa Teemu Laajasalon podcastia Sovittu tapaaminen ja olin Jarkko Tammisen ja Mikko Kuustosen jälkeen kuuntelemassa omasta ja räpin historiasta luennoinutta Karri Miettistä, kun bluetoothien virta sammui jakson loppuvaiheessa. Loppumatka meni tuulen suhina ja omat ajatukset korvissa. Ifjord oli jonkinlainen taajama tai kylä, ja sinne laskeminen oli reissun hurjimmasta päästä. Laskua tuli kilometrikaupalla ja tuuli paiskoi jo siihen malliin, ettei alamäkeen uskaltanut enää maata tempotikuilla, vaan oli puristettava kaksin käsin sarvista. 

Ifjordin keitaalla

Majatalon yhteydessä oli huoltoasema, jonka värikkäät valokyltit saivat suun hymyyn. Paikka oli kuin keidas erämaassa. Päivä pulkassa! Liu´uin pihaan, laitoin pyörän seinustalle, riisuin kuorihansikkaat, otin maksuvälineet ja puhelimen mukaan ja nousin portaat sisälle. Kello oli puoli yhdeksän. Pysähdyin hetkeksi aulassa olleen lasitakan eteen, jonka sisällä hehkunut hiillos lämmitti sielussa asti. Majatalon yrittäjä, nuori nainen istuskeli sohvalla kännykkää katsellen ja toivotti tervetulleeksi hyvällä englannilla. Varasin huoneen ja kerroin soittaneeni aamulla. Pahoittelin aikaista soittoa ja selitin tilanteen. Paikassa oli jo pari ruskakuskia majoittuneena. Kuittasin huoneen ja laskin pyörällä rakennuksen takaovelle. Sain valita sopivan huoneen ja esittelyn yleisistä tiloista. Kylpyhuoneessa oli pieni sauna oikein Harvian kiukaalla ja kun se oli käytettävissä, pyysin napsauttamaan päälle, koska jälkeeni olisi tulossa varmasti useampi reissussa ryytynyt, joka osaisi arvostaa löylyjä. Join taas alkuun proteiinijuoman, laitoin kamoja kuivumaan ja latautumaan ja saunan lämpenemistä odotellessa keittelin kasarilla vettä keittiössä. Maustekaapista löytyi hienoa sokeria pussin pohjalla, jota sekoittelin kuumaan mukiin. Pari mukillista laittoi taas lämpöjä päälle. Söin saunan jälkeen banaaneja, päivältä jääneitä perunarieskoja päällisineen ja pari lusikallista maapähkinävoita ja huuhtelin alas tuoremehulla. Pääsin nukkumaan klo 23 aikaan ja laitoin herätyksen klo 6. Olin laskeskellut, että ehtisin mukavasti Mehamniin ja viimeiselle kontrollille ennen illan lauttaa, johon olin varannut liput jo syyskuun alussa. Omista suunnitelmista ei vain sopinut hiiskua muille.

Se takka💗

Huoltopiste

Eteneminen 202,9km 1900 nousumetrillä. 

Päivän tauot Nuorgamin kauppa, Tana Brun nopea kenttälounas, pikainen kokis myöhemmin huoltsikalla ja loppu yhtä kyytiä ylängön yli ja kilometrien alaslasku Ifjordiin. Oli komeat maisemat ja raa'at nousut, mutta keli kävi brutaaliksi iltaa kohti. Mieluiten pysyi liikkeellä. Päivän aikana vastaan tuli Rauno, Tahkola ja Sirkiä. Pojat osaa veivata.

Ifjordin Camping/majatalon nuori nainen oli ottanut firman vetääkseen ja hoiti hommansa kympin arvoisesti. Kesäturismi on hiljentynyt, mutta onneksi tuli kööri suomalaisia tyhmäpyöräilijöitä kylään. Harvian kiuas lämpeni nopeasti ja löylyt teki hyvää. Keittelin kasarilla kuumaa sokerivettä koneeseen.

Perjantaina tavoitetaan CP3 ja aletaan tähyillä keinoja kohti maalia. Aikaa on.

#ruska2026 #ruska #ruskapyöräily #ifjord

Torstain huippunopeus 54,7km/h, keskinopeus 18,4km/h, keskisyke 129

Pe 18.9 Ifjord-Mehamn-Gamvik-Mehamn (lautta Vadsø) 156,6 km 2285 nm 

Heräsin taas yöllä muutamaan kertaan, kun kehon termostaatti oli tottunut syysilmaan ja tuotti lämpöä yli oman tarpeen. Sama oli käynyt Sodankylän hotelliyönä. Käytävältä kuului ääniä joskus kolmen jälkeen, kun ensimmäiset kuskit olivat jatkamassa matkaansa. Jatkoin unia kellon soittoon saakka. Vetelin aamupalat, pakkailin kamat ja pääsin matkaan tihkusateessa klo 7 aikaan. Tiedossa oli noin 5 metrin tuulta luoteesta eli lähinnä sivuvastaista Mehamniin saakka. 

Lebesbyn kirkko

Tiellä Mehamniin

Autoliikenne oli olematonta, enemmän näkyi meitä pyöräilijöitä. Joku oli pystyttänyt telttansa pusikkoon ennen Lebesbytä ja kylän raitilla oli parikin ruumispussia (bivy) pyörä vieressään. Härmän Mika istuskeli pyöränsä vieressä ja näppäili puhelintaan. Ohitin myöhemmin matkalla joitain kuskeja ja vaihdoin pari kannustavaa sanaa. Nousuja oli monenlaisia, enkä tiennyt, miten suhtautua liikennemerkkiin, joka ilmoittaa 6% noususta seuraavan 0,2-3,5km ajan. Alamäissä oli jälleen parempi pitää välillä ohjaustangon leveimmistä osista kiinni, kun tuuli tarttui pakettiin. Pari pidempää nousua meinasi laittaa taluttamaan, mutta väänsin väkisin keveimmällä vaihteella; välillä putkelta viiteen laskien ja odottaen vauhdin pysähtymistä ennen seuraavaa viiden polkaisun sarjaa. Hyvää oli se, ettei jokaisessa ylämäessä ollut vastatuulta ja että tihkusade loppui ja taivas selkeni jossain vaiheessa. Joihinkin alamäkiin ei pyörä meinannut liukua yhtään, ja oli poljettava kiihdytys putkelta ja sen jälkeen yritettävä pitää vauhti tempotangolta pyörittäen. 

Maisemat olivat karun kauniita. Välillä rannikko tarjosi hienoja kuvauspaikkoja, jotka jätin kuitenkin käyttämättä. Jonkun kuvan otin vauhdista, muuten keskityin etenemiseen. GPS-trackerista oli ilmeisesti virta niin vähissä, ettei pallukkaa näkynyt kartalla ja sainkin huolestuneen kysymyksen, onko kaikki hyvin. Aloin laittaa Instan tarinoihin kuvia kilometrikylteistä Mehamniin sitä mukaa, kun niitä harvakseltaan tuli vastaan. Joissain nousuissa tuntui pieni vihlaisu jossain sisäreidessä, mutta vaiva ei pahentunut, kun menoa rauhoitti.

Kaikki hyvä loppuu aikanaan, niin myös tämä tuulinen ylänköosuus, ja pääsin laskettelemaan Mehamniin ja kauppatauolle jo selkeämmässä säässä. 100km tuli täyteen 4.20 tunnissa, mikä oli huomattavasti vähemmän kuin olin etukäteen budjetoinut. Maali alkoi jo tuoksua, vaikka tekemistä vielä riittikin. Mehamnista oli kuitenkin vain 25km CP3:lle ja myös Gamvikissa oli kauppa eli polttoainetta saisi hyvin ja haluamassaan muodossa. 

Mehamnin kauppatauolla

Uudella Coop-marketilla oli paikallisia koululaisia ostamassa ruokatunnillaan karkkia niin kuin missä tahansa lähiössä vähän etelämpänä. Kaupalla oli muitakin kuskeja samaan aikaan. Oli mukava vaihtaa kuulumisia, oltiin selvitty ehkä pahimmasta. Instan kuvan naamastakin saattoi nähdä, että reissua oli jo takana. Hain viinerin paistopisteeltä, otin patukoita, banaania, kokiksen, karkkipussin ja energiajuoman, joilla pärjäisin kontrollilta takaisin kaupalle. Täytin juomapullon ja jatkoin matkaa kohti Gamvikia.

Mehamniin kauppatauolle. Lensin Ifjordin yöpaikasta 100km 4.20 tuntiin. Tuulet aika kovat luoteesta ja muutama karmea ja loputon nousu, mutta en lähtenyt taluttamaan tai pysähtelemään. Pää alhaalla eteenpäin. Energiaa ja nestettä tasaisesti koneeseen.

Oishan se kiva jos trackeri toimisi, mutta tekniikkaan ei voi luottaa. Onneksi fillari toimii kuin juna.

Kolmoskontrollille seuraavaksi.

#ruska2026 #ruskapyöräily #norge

Gamvikin tie

CP3 lähestyi

Tie Gamvikiin alkoi heti hyvällä nousulla, joita kertyikin vielä muutamia isoja ja pitkiä. Ohitin matkalla muutaman pyöräilijän. Eräs kuunteli kännykän kaiuttimesta metallia ylämäessä itseään tsempatakseen, ja jäinkin hetkeksi rinnalle fiilistelemään. Lähempänä Gamvikia tsemppasin yhtä pyöräänsä ylämäkeen taluttanutta ja muistutin syömään lisää. Mieli maassa on raskasta taapertaa, ja mäen sekä mielen nousu lähtee nostamalla aivojen sokeritasoja. Mies tuli lopulta kaikkien vaikeuksien jälkeen maaliin ja numeroidun lakin omistajaksi.

Kontrollille kulkenut tie vaihtui Slettnesin majakan kohdilla soraksi, jota kesti reilun kilometrin verran. Parkkipaikalla oli retkeily- ja henkilöautoja ja tienoolla muutamia muita ruskapyöräilijöitä. Vaihdoin vaihteen keveämmälle, jotta takavaihtaja olisi vähän ylempänä eikä niin altis kolhiintumaan kiviin ja pensaisiin. Lähdin taluttamaan pyörää muiden perään polkua pitkin samalla suklaapatukkaa mutustaen ja kulkemaan alkuun liikaa länteen. Kävin Steinvågin asutusten raunioilla ennen kuin vilkaisin puhelimelta karttaa ja korjasin etelän kautta kohti Labyrintenia, joka on maailman pohjoisin tunnettu jatulintarha ja tämän vuoden Ruskan kontrollipiste 3. Paikalle osui samalla muitakin ja otimme ristiin kuvat muistoksi ennen paluuta kohti parkkipaikkaa ja tietä. 

3. kontrolli hoidettu, maalia kohti

Jäämerta

Laitoin polulla merkille terävät liuskekivet, joita oli pystyssä pitkin matkaa. Kuulin myöhemmin, että Stefan Sirkiällä oli puhjennut samoilla polulla tubelessrengas takaa. Huomasin jossain vaiheessa eturenkaan tyhjenneen ja aloin kantaa pyörää sarvista, jotta eturengas ei ruhjoutuisi pahemmin vaihtelevalla polulla. Näin mentiin joitain satoja metrejä, kunnes etsin parkkipaikan vierestä tuulensuojaisen paikan ison kiviröykkiön takaa, missä voisin suorittaa renkaanvaihdon rauhassa. Huikkasin muille kuskeille jääväni vaihtamaan rengasta. Renkaanvaihto kesti ehkä 20 minuuttia ja tämä oli hyvä esimerkki siitä perustekemisestä ja mielen asennosta, millä koko suorituksessa mentiin keskittyneenä eteenpäin. Ei surkuteltu tai maalailtu masentavia, vaan alettiin korjata ongelmaa. Oli vasta iltapäivä ja matkaa Mehamniin enää 25km ja lautta lähtisi vasta klo 19 aikoihin, eli aikapainetta ei käytännössä enää ollut. Olin nyt käyttänyt reissulla varaulkorenkaan ja kolme neljästä sisärenkaasta, mutta en ollut tilanteesta huolissani. Jäljellä oli enää päällystettyjä teitä reilun satasen verran ja kaikelta varalta mukana oli myös TPU-sisärenkaan paikkaussetti. Päivitin tapauksesta muistilistan myöhemmin illalla someen:

Resepti sujuvaan renkaanvaihtoon Ruska-pyöräilyssä (päivän kokemuksesta)

-Hakeudu huoltotyöhön tuulensuojaan esim. suuren kiven taa, jotta et jäähdy istuskellessasi

-Kaiva bönthöpussista tyhjä banaanipussi sekä karkkipussi ja ota kourallinen

-Kaiva esiin pyörätyökalu sekä työkalusetti ja vararengas

-Irrota kiekko pyörästä ja sijoita läpiakseli puhtaan banaanipussin päälle, jotta se ei sotkeudu 

-Puhdista vanne sekä rengas liasta saippuapyyhkeillä

-Ota toinen kourallinen karkkia ennen renkaan irrotusta vanteelta

-Irrota renkaat ja puhdista ulkorengas sekä vannenauha huolellisesti

-Etsi ulkorenkaan reikä ja painele gorillateipin pala sisäpuolelle

-Etsi toinenkin reikä ja vahvista gorillateipillä, sekä kaiva ulkorenkaan pinnan kivet ja muut sirut 

-Ota kolmas kourallinen karkkia ennen kuin alat asentamaan uutta sisuria ja puhdistettua ulkorengasta paikoilleen. Jaksat paremmin ja mieliala pysyy hyvänä

-Kiinnitä kiekko takaisin pyörään ja katso, että rengas on noussut tasaisesti vanteelle

-Kerää käytetyt pyyhkeet, paperit ja pakkausmateriaalit banaanipussiin ja kuljeta lähimpään roskikseen.

Ota pari hörppyä vettä ja matka jatkuu suorituskykyisenä!

#ruskapyöräily #ruska2026 #renkaanvaihto #eläpähättäileistumättäälle

Suojainen huoltopiste

Teipattava kohta

3 sisuria käytetty, 1 jäljellä ja maaliin reilu satku

Laitoin renkaaseen hyvät paineet sormituntumalla ja lähdin polkemaan kohti kontrollin leimapaikkaa, joka oli Gamvikin museon pihalla ollut ulkovaja. Viimeiset leimojen sijainnit ilmoitettiin starttia edeltävällä viikolla, kun ne oli saatu varmistettua, ja olin tallentanut paikan heti Googlemapsiin, jotta se jäisi muistiin ja talteen. Eturengas pomppi pyöriessään, se oli yhdestä kohtaa kohollaan vanteelta, joten päätin katsastaa sen leimauksen yhteydessä. Tästä renkaan uudelleenasettelusta ystävällinen ja pitkin matkaa jututettu Nikke Holmberg otti pari kuvaa muistoksi. Jotkut kävivät Gamvikin itsepalvelukaupalla, itse jatkoin kohti Mehamnia. 

Rengas vanteelle

Enää leimaa vaille

CP3 leimakyltti

Matkalla ohittelin taas muutaman kuskin ja toivotin tsemppiä vastaantulleille, jotka voisivat ehtiä vielä hyvin illan lauttaan, jos olivat reittinsä niin suunnitelleet. Ennen Mehamnia tunnistin erään vastaantulijan Mikko Mäkipääksi, Ruska-pyöräilyn isäksi ja eurooppalaisen randonneur-pyöräilyn legendaksi ja toivotin tälle tsempit. Mikon tilanteesta ottama valokuva ja paljon muita kuvia löytyy julkisesta Flickr-kansiosta. 

https://www.flickr.com/photos/mkpaa/albums/72177720335894275/

Tämän seudun ja muita kuvia Ruskasta taltioi saksalainen osallistuja omaan Instaansa.

Otin muutamia kuvia maisemista ja tiestä tiedostaen, ettei kuva jyrkästä noususta kerro katsojalle yhtään mitään. Mehamnissa kävin ensin kaupassa täydentämässä eväitä mm. em. norjalaisella perunarieskalla, juustolla, leikkeleellä ja oluella. Joku toinen oli maistanut omansa jo CP3:lla. Ostin myös tottuneesti kirsikkatomaatteja ns. kenttäsalaatiksi sen enempää ajattelematta. Pitkänmatkan syömistapahtumassa on tärkeää löytää itselleen sopivat ruuat ja ravinteet. Jostain syystä oma kieli oli ärtynyt matkalla, joten tomaattien hapokkuus kävi kivuliaaksi. 

Keskittyminen jatkui maaliin saakka, mutta Mehamnin lautan odotustiloissa oli meininki jo aika vapautunutta. Paikalla oli Jutilan Matti ja joku muukin kokeneempi ruskakuski. Vaihdoin kuivaa ja väljempää päälle lauttamatkaa ja yölepoa varten. Söin eväitä, latailin GPS-lähetintä ja nautiskelin sen oluen. Huoneen ilma kävi aika paksuksi, kun pienessä tilassa istui ryhmä viikon retkeilleitä urhoja kengät tuulettumassa. 

Tekniikan ihmelapsi korjasi sammuneen GPS-lähettimen lataamalla sitä mukana tulleella piuhalla. Pääsette seuraamaan raivoisaa loppukiriä maaliin.😎

Oli vahva ja antoisa päivä. Vettä tuli ripeksien, aurinkoa oli enemmän ja tuulta ja mäkiä eniten. 

Päivän kilometrit 156,6 ja nousumetrit 2285. Keskisyke 134 eli töitä tehtiin.

Venaillaan lauttaa kohti itää, josta aamulla reissun viimeiselle etapille kohti Nuorgamin Istumakiven maalia.

Väsymystä on, mutta kroppa myös jollain tavalla tottunut rutiiniin. En ole haukotellut ensimmäisten päivien jälkeen, vaikka univelkaa on kertynyt ja Garmin kehottelee joka aamu ottamaan kevyesti.

Hieno reissu takana. Nautiskellaan maisemista, pyöräilyn iloista ja uusien tuttavuuksien seurasta vielä huomenna.

#ruska #ruskapyöräily #ruska2026 #seikkailu #ultrapyöräily

Nikke ja Härmä

Lautassa pääsimme suljetun ravintolapuolen sohville makoilemaan. Levitin ajokamat tuulettumaan, laitoin laitteita lataamaan ja haimme oluet viereisestä ravintolasta, jonka asiakkaat koostuivat lähinnä tyylikkäistä rankalaisista eläkeläisistä. Siinä sukkasillaan juoksutrikoissa ja merinopoolon pitkä helma lepattaen ravintolasalin läpi kävellessä tuli mieleen, että joku muu vaatetus olisi voinut olla sopivampi. Nyt oltiin kuitenkin retkellä ja parta ajettaisiin vasta ensi viikolla.

Tila hiljeni klo 22 jälkeen ja porukka alkoi nukkua sohvilla ja kokolattiamatolla. Lepäilin alkuun vinossa sohvalla ja jatkoin myöhemmin lattialla maaten. Ihan hyvät levot sai, eikä reissuakaan ollut enää paljoa jäljellä. 

Perjantain huippunopeus 65,7km/h, keskinopeus 15,4km/h, keskisyke 134

La 19.9 Vadsø-Nuorgam 89,3 km 735 nm 

Olin laittanut kellon soittamaan ennen kuutta, noin tuntia ennen lautan saapumisaikaa Vesisaareen. Söin eväitä, vaihdoin ajovaatteet ja pakkailin kamoja valmiiksi. Pääsimme pyörille muutamaa minuuttia ennen ja kamat piti asetella nopeasti paikoilleen ennen siirtymistä ulos. Sääennusteen mukaan tuuli oli vähäistä, 1-2m/s ja ilma +8 ja aurinkoista koko noin 90km matkan Nuorgamin Istumakiven maaliin. Täydellinen sää reissun päätteeksi. Olin ajatellut vetää hyvää vauhtia loppuun nähdäkseni ja kuulostellakseni, miltä kropassa tuntuisi tällaisen viikon jälkeen ja mitä siitä vielä irtoaisi. Oltiin uudessa tilanteessa, eikä väsymys tuntunut haittaavan.

Maaliaamu

Näinä viimeisinä Norjan päivinä en käyttänyt navigaattoria lainkaan, koska tienviitoilla ja peruskäsityksellä kompassisuunnista pärjäsi hyvin. Lähdin satamasta länteen ja ampaisin kylttien mukaan kohti E75-tietä. Ohitin ensimmäisillä kilometreillä pari edellä lähtenyttä ja jatkoin aika-ajotyyppistä vetoa samalla somettaen, jotta joku seuraaja tietäisi, missä mennään, jos GPS ei toimisi. Laitoin alkuun ns. lämmöt päälle ja tasasin menoa kymppien täyttyessä. Söin tasaisesti viimeisiä suklaapatukoita, karkkeja ja banaaneja ja huuhtelin vedellä pari suolatablettia perään. Olo oli mahtava, ilma kirkas, maisemat hienot ja huikea reissu melkein paketissa. Oikeastaan mikään todennäköinen tapahtuma ei voisi enää estää maaliin ehtimistä. Aamun aikana enoni ja lapsuuden urheilullinen esikuvani heräsi somessa, mikä antoi lisäboostia reissun viimeiseen vetoon. Siellä seurattiin menoa.

Startti Vesisaaresta

Varangerbotn oli tullut tutuksi viimeisellä parkourilla käydessä. Nyt kylän liikenneympyrää loivaan alamäkeen lähestyessä alkoi kuulua kotimaista kannustusta, kun oman retkensä Vätsärin seikkailun jälkeen keskeyttänyt Joonas Olli, Ruska cap #104, tuli huutamaan huoltoaseman pihasta tienvarteen kovaäänisiä kannustuksia. ”Näytä, miten sitä pyörää ajetaan!!” Vastasin karjaisemalla jotain takaisin ja jatkoin loivaan ylämäkeen pitkin E6:a ja kohti reissun viimeisiä kymppejä.

Näissä viimeisissä nousuissa ja lasketteluissa oli aikaa jo vähän mietiskellä tilannetta, reissua ja saavutusta. Yleensä viimeisillä kilometreillä tai maalissa en koe enää isoja tunnemyrskyjä. Ne ovat tulleet jossain muussa tilanteessa, hyvässä tai vaikeassa, kun ajatuksen on päästänyt karkaamaan vähän kauemmas. 

Maaalinousu

Tulin Suomen puolelle ja katselin varmistellen googlemapsista, että olisin kääntymässä oikeasta risteyksestä viimeiselle pätkälle. Laitoin vielä puolikkaan suklaapatukan suuhun, kun nousu jyrkkeni kerralla. Sykkeet katossa ja jalat jo aika tyhjinä oli pyöriteltävä istuen menemään. Jossain vaiheessa sai hetken hengähtää, kun nousu tasoittui, mutta ns. maalimäki oli eriasteista nousua loppuun saakka. Jalkauduin tien reunaan kiven tasalla ja työnsin pyörän Istumakivelle klo 11.26. Olin ottamassa kuvia, kun Patrik Appel nousi mäkeä kuin juna siihen kohtaan asti, missä alkoi karttaan merkitty polku kivelle ja Skaidejavrin kodalle. Tämän vuoden Ruska-pyöräilyn teemana oli muita kiviä kiinnostavammat kivet ja Istumakivi on kartoitusmuistomerkki. Kiveen kiinnitetyn kyltin mukaan ”Maanmittauslaitos kartoitti koko Suomen Maastotietokantaan 1992-2007. Kartoitustyö päättyi tällä Nuorgamin Istumakiven alueella.”

Erityistä ja erilaista tässä ultratapahtumassa oli se, että saatoin jakaa sen muiden osallistujien kanssa. Sosiaalinen media on tuonut eri yksilöiden tarinoita esille ja niitä on seurattu ympäri Suomen. Viime vuonna Kampiapinan onnistuminen edellisen vuoden keskeytyksen jälkeen sai elämään mukana ja olemaan onnellinen toisen puolesta. Tänä vuonna mukana oli useampi onnistuja, jotka olivat joutuneet aikaisemmin keskeyttämään suorituksensa syystä tai toisesta. Pascal Epylin tube-videoita katselleena olin tietoinen miehen tarinasta ja siksikin tuntui hyvältä olla samaan aikaan maalissa. Halasimme, hakkasimme toisiamme selkään ja vaihdoimme onnentoivotuksia. Kohta kivellä oli monta muutakin ennestään numeroitua ja tuoretta onnistujaa. Tämä teki omasta fiilistelystä erilaista, minulla oli kohtalotovereita. Rinteessä tuuli ja alkoi ripeksiä vettä, joten piti lisätä vaatetta ja alkaa kiiruhtaa alas ja kohti kauppaa ja lounaspöytää. Otin pari kuvaa maaliin päässeistä ja onnittelin uusia numeroita. Ajattelin kaiken hässäkän keskellä kuitenkin taltioida jotain muistoksi, koska tuore fiilis on aina parempi kuin myöhempi muistelu. Pää oli aika tyhjä, kun viritin korvanapin mikrofonilla ja kuvasin maalivideon kertaotolla.

Maalissa

Terveiset maalista! Ruskapyöräily päätty mun osalta tänään lauantaina 19.9 klo 11.26 tähän Nuorgamin Istumakivelle. Aika magee fiilis. Sain vielä hyvin vedettyy ulos kaiken ilman että kramppas, mutta silti ihan kovaa, että 89,3 kilsaa niin kolme tuntia seittemäntoista minuuttia jotain. 27 pilkku yks jotain oli keskari. Magee fiilis. Kiitokset vaan kaikille seuraajille ja seuranneille ja kannustaneille, että oli mukava saada viestejä matkalta ja mukava vähän jakaa fiiliksiä ja tilanteita tuolta. Mä laitan illalla varmaan kirjallisesti vähän jotain summausta tästä päivästä ja Ruskasta ylipäätään ja myöhemmin sitten teen Ruska-blogauksen, niin jaan sen linkin sitten, nii siellä varmasti syvällisemmin vedän ja sitten ihan sillä ajatuksella, että jos joku ajattelee, että mitä Ruska vaatii, niin siinä olisi sellainen lista tai sellainen tietopankki, että siltä pohjalta on ihan hyvä lähteä reenaa ja valmistautumaan. Että ylivoimainen tää ei oo, mutta vaativa tietenkin. Palataan ja kiitoksia kaikille. Moro!

Minä ja Pate💓

Lauantain huippunopeus 52,2km/h, keskinopeus 27,1km/h, keskisyke 151

No sen enempää ei tullut summausta sillä kertaa, vaan vasta seuraavalla viikolla. Laskin alas kaupalle, missä oli jo aikaisemmin maaliin tulleita. Söimme ison pöydän ääressä lounasta seisovasta pöydästä ja vaihtelimme kokemuksia matkalta. Enää ei ollut vähäisintäkään kiireen tuntua, mutta edelleen piti olla valmis pyöräilemään Utsjoen majoitukseen noin 43km. Kävin kaupassa hakemassa eväät päiväksi ja paluumatkalle. Kaupan kassan mukaan noin 90% heidän asiakkaistaan tulee Norjasta. Vieressä ollut Alko selitti varmaan osaltaan kävijöiden määrää.

Muut näyttivät lähteneen kauppareissun aikana, joten odottelin pikkusikaria poltellen auringossa nautiskellen jotain muuta kuskia seuraksi viimeiselle etapille. Näinkin kohta yhden kuskin pyöräilevän kohti Utsjokea ja lähdin perään. Tavoitin ja jatkettiin jutellen ehkä pari kilometriä, kun tien levennykselle oli pysähtynyt norjalainen maasturi perässään iso tyhjä peräkärry. Menin auton luokse kysymään kyytiä ja mies kuskin paikalla lopetti puhelun. Hän oli menossa Utsjoen suuntaan ja pysähtynyt vain syömään eväitä. Kyyti onnistui, joten nostelin pyörän kyljelleen kärryn pohjalle ja yritin saada toista ruskakuskia mukaan. Hän epäröi ja päätti jatkaa matkaansa polkien.

Kyyti Utsjoelle

Norjalainen kuusikymppinen mies oli ammattikalastaja Vardöstä ja hänellä oli mukanaan thaimaalainen vaimo. Juttua riitti, kun kerroin mistä olen tulossa ja kyselin, millaista elämä täällä ylhäällä on. Pariskunta viettää joka talvi kuusi viikkoa Thaimaassa pimeyttä ja kylmyyttä paossa. Ohitimme matkalla kunnon porukka-ajoa vetäneen ruskapoppoon. Pyysin mieheltä matkan lopuksi numeron ja sovimme, että olemme yhteydessä, kun tulen joskus perheellä Varangeriin retkelle. Auto jätti kyydistä Utsjoen keskustassa 100m päässä Annukan grillistä, missä säilytettiin maalileimaa. Tästä oli muutama sata metri yöpaikkaan. Hain kuitenkin ensin olutta Uulan Säästö Ky:stä. Näillä leveysasteilla on selvästi myyjän markkinat, ja joku nimittikin kauppaa Uulan ryöstöksi.

Kaikki mökkimajoitukset olivat täynnä, mutta Camping Lapinkylän yrittäjä Nilla oli luvannut aikaisemmin järjestää jonkun yösijan. Pääsin huoltorakennukseen yöksi, minne hän haki retkisängyn kotoaan. Nukuin pukuhuoneessa, jonka vieressä oli oma suihku. Säädettävällä lämpöpatterilla oikein riittävä setti.

Illalla oli Ruska-pyöräilyn päätösjuhla Utsjoki Arctic Resortissa, jonne saapui sateen keskeltä myös Mikko Mäkipää, joka antoi kohta ensimmäisen vihjeen seuraavan vuoden Ruskasta. Mikko on ajanut maaliin kaikki 10 Ruskaa ja kaikki Transcontinental Racet Euroopan halki.

Päätösjuhlat

Valmiina lähtöön

Lähtövalmistelut

Sunnuntaiaamuna alettiin ohjelman mukaisesti lastata kamoja bussiin klo 8 alkaen. Saariselällä pidettiin lounastauko ja matka päättyi Rovaniemen rautatieasemalle, josta lähti yöjunat etelää kohti klo 18 ja 21 aikaan. Irrotin kiekot ja ohjaustangon ja laitoin rungon jätesäkkeihin ja kiekkosetin yhteen nippuun kahdella irtoremmillä. Sain pyörän säilytykseen avohyllyn sijasta säilytyshuoneeseen 5 euron lisähinnasta. Nukuin yön toisen ruskakuskin varaaman makuuvaunuhytin vapaalla patjalla.

Pyörä nipussa

Aamulla tuli tilattu aamupala kahvilla. Ehdin hyvin koota pyörän ja kiinnittää laukut takaisin, kunnes juna oli Pasilassa klo 9 aikaan. Reissun viimeinen etappi Pasilasta kotiin oli aika leppoista fiilistelyä vastaantulleita työmatkapyöräilijöitä ja saapuvaa syksyä katsellen. Reissun aikainen totaalinen uutispimento tuntui hyvältä.

Kotona

Palasin töihin tiistaina ja sain viikon mittaan useammat onnittelut suorituksesta. Tarjosin kahvitunnilla työkavereille Ballerina-keksejä tämänvuotisen Ruska-pyöräilyn mukaisesti. 

Päivitin Instaan koosteen suorituksesta Ruskan jälkeisellä viikolla: 

Pyöräilin Ruskassa 2108km 14005 nousumetrillä 7 vuorokaudessa, 15 tunnissa ja 18 minuutissa. 

Huhtikuussa alkanut nousujohteinen harjoittelu huipentui onnistuneeseen suoritukseen. Valmistauduin viime vuosina suorituksen vaatimuksiin tutustumalla ja varusteita hankkimalla. Treeni ja varustelu osoittautuivat riittäviksi. Kaikista yllätyksistä selvittiin, eikä mennyt liian jännäksi tai täpärälle. Kaikista kulkumuodoista olen eniten pyöräilijä, ja Ruska oli lopulta luontevaa jatkoa kaikille aikaisemmille tempauksille.

Reissu tarjosi monipuolisen kattauksen säitä, maisemia, kokemuksia, tuntemuksia ja uusia ihmisiä. Tekee hyvää altistaa itseään maailmalle. Kannustuksesta kävi selväksi, että moni muukin toivoi onnistumistani. Kiitos siitä! 

Kiitos myös Mikko Mäkipäälle 10. Ruskan järjestämisestä. Nautin koko rahalla (osallistumismaksu 10e).

Elämä on aika mukavaa, jos suurimmat haasteensa saa itse valita. Olen onnekas, että kykenin käyttämään kehoa suunnitellusti ja selviytymään suurimmasta pyöräilyhaasteestani ilman isompia kremppoja. Ja että kotona odotettiin. 

Suorituksen jälkeen kokee aina raukeaa tyytyväisyyttä saavutuksesta. Kokovartaloeuforiaa. Jotain jäi matkan varrelle; paino oli aamulla n. 5kg vähemmän kuin ennen starttia.

Päivät reitteineen:

Pe-la 510 km 2360 nm Huittinen-Lohtaja-Sievi

Su 255 km 925 nm Sievi-Pyhäntä-Puolanka

Ma 274,5 km 2428 nm Puolanka-Hossa-Kuusamo

Ti 292 km 1701 nm Kuusamo-Kemijärvi-Sodankylä

Ke 327,9 km 1672 nm Sodankylä-Utsjoki

To 202,8 km 1899 nm Utsjoki-Karlebotn-Ifjord

Pe 156,6 km 2285 nm Ifjord-Gamvik-Mehamn (lautta Vadsø)

La 89,3 km 735 nm Vadsø-Nuorgam

Reissun lopussa tuli mieleen, ja tarkistin asian: olen toistaiseksi ainoa Suomen rannikon meloja (nro 142) sekä lakitettu Ruska-pyöräilijä, nro 116. 

Kaikkiaan huikea kokemus ja hyvähenkinen tapahtuma hienojen tyyppien kanssa. Osallistun Ruska-pyöräilyyn varmuudella vielä joku vuosi.

#ruskapyöräily #ruska2026 #ultraurheilu #pyöräily #elämä

Pyöräilykilometrit kuukausittain:

Maaliskuu 291,5

Huhtikuu 326,9

Toukokuu 1227,1

Kesäkuu 1073

Heinäkuu 1199,4

Elokuu 907,2

Syyskuu 2326,1

Kilometrikisassa yli tuplasin edellisen ennätykseni: 6696,3 kilometriä touko-syyskuussa.

Ruskan fyysisistä vaatimuksista

Moni kiinnostunut on kysellyt ruskakuskeilta, millaiset pohjat suoritus vaatii ja millaisia lenkkejä pitäisi olla alla ennen Ruskaan lähtöä. Yleinen toteamus on myös ”Ruskaa oppii ajamalla Ruskaa”. Tämä on varmasti hyvä ohje sellaiselle, joka on innostunut pyöräilystä ja tavoittelee oman numerolakkinsa saavuttamista. Oma tyylini on tiedustella, treenata ja valmistautua niin, että matkaan voi lähteä yrittämisen sijaan tekemään ja onnistumaan. 

Kallis, kevyt ja nopeakaan pyörä ei vie ketään maaliin, vaan Ruska-lakki ansaitaan aina itse ajamalla vallitsevissa olosuhteissa ja kaikenlaisilla pyörillä. Ruska on kerran ajettu nojapyörälläkin.

300km brevetin aikaraja on 20h ja 400km:llä 27 tuntia. Sanoisin, että jos nuo kykenee tekemään samana kesänä ennen Ruskaa, on onnistumisen mahdollisuudet hyvät. Kehon voi valmistella suoritukseen myös muilla tavoilla. Yöpyöräilyä on hyvä harjoitella, vaikka onnistunut suoritus ei välttämättä vaadi yön yli tai yöaikaan pyöräilyä. Väsyneenä kylläkin. Retkeilytaitojakin on hyvä olla hankittuna ennen starttia. 

Ruskan henkinen puoli

Kaikilla Ruskaan päätyvillä ja suorituksessa onnistuneilla on ollut oma matkansa lähtöviivalle ja maaliin. Kukaan ei synny valmiina yli 250km päivämatkoihin Suomen syyskuussa, vaan sinne harjoitellaan, opetellaan ja totutellaan. Ihmisen keho ja mieli kyllä sopeutuvat, kun harjoitellaan pitkään ja nousujohteisesti.

Muistan, kun olin puskemassa kesähelteellä 2009 Tammisaaren, Salon ja Someron, Pusulan ja Karkkilan kautta Länsi-Uudenmaan ympäri ensimmäistä yli 300km matkaa ja paahde kaikkine mäkineen alkoi painaa pahasti jossain Nurmijärvellä, kun matkaa oli enää ehkä 30km kotiin. Istuin bussipysäkillä, join pullossa lämminnyttä vettä ja soitin isälle, josko hän olisi ollut kykenevä hakemaan autolla pois. Onneksi ei ollut ja saatoin hankkia hyvää kokemusta hetkellisen kuopan ylittämisestä. Olin kuitenkin lopulta perillä reilussa 13 tunnissa eli olin repinyt koko päivän ihan hyvää vauhtia, mutta pää vain alkoi sulaa. Kuten olen usein sanonut, parasta henkistä valmistautumista on vaativa fyysinen treeni. Jos harjoitellessa ei ole joutunut koskaan venymään, voi suorituksesta tulla tarpeettoman rankka, eikä pelkästään päälle. Fyysisiä vaivoja koituu todennäköisemmin, jos kuormituksella yllätetty keho ei kykenekään sopeutumaan tai venymään. Henkistä kanttia voi kehittää kuin lihasta, altistamalla vaikeuksille ja voittamalla ne.

Moni ajaa Ruskaa kuunnellen musiikkia, äänikirjoja tai podcasteja tai keskittyen välillä valokuvaamiseen. Vaikka matkalla näkisi mitä, pitkä matka käy jossain vaiheessa puuduttavaksi. Mieli tarvitsee harhautusta tai häiriötekijöitä ohjaamaan ajatukset pois todellisuudesta, joka on välillä karu. Ainakin itselläni vesisade madaltaa mieltä ja toisaalta yön jälkeinen aurinko käynnistää aina uudelleensyntymisen. Luulen, että monelle tubettajalle kuvaaminen ja kameralle esiintyminen toimii samalla tavalla suorituksen henkistä kuormitusta keventäen, vaikka kuvauskaluston kantaminen ja kuvaamisen suunnittelu ja toteutus tuokin jonkin verran lisävaivaa muutenkin vaativaan suoritukseen.

Saatoin jutella itsekseni ääneen pitkän päivän loppupuolella, kun suorituskykyä oli ylläpidettävä väsyneenä ja keskittyminen saattaisi olla helpostikin hataraa. Jälkikäteen ajatellessa vertasin juttelua tilanteeseen, jossa olisin johtamassa väsynyttä ryhmää ja kannustamassa kohti illan leiriä niin, että jokainen muistaa pitää itsestään huolta eli ylläpitää suorituskykyään etapin loppuun asti ja tietää mitä teemme, kun olemme perillä. Tein vastaavia suunnitelmia ääneen myös rannikkomelonnassa ja se tuntui lisäävän hallinnan tunnetta ja keskittymistä. Ääneen puhuessa voi myös ylläpitää määrätietoista ja positiivisempaa ajattelua, kun pään sisäisiä ajatuksia voi olla vaikeampaa ohjata väsyneenä ja energiavajeessa.

Ruskan jälkeen jotkut vertailivat kokemuksiaan ja kertoivat katselleensa ajotietokoneesta edessä odottavia nousuja lukumäärineen, kategorioineen ja nousumetreineen. Tämä voi toimia molempiin suuntiin. Voi tuntua hyvältä ja helpommalta asennoitua, kun tietää, mitä on edessä. Osaa jakaa voimiaan ja tankata energiaa. Toisaalta väsyneessä tilassa valtavat ja loputtomat nousut voivat tuntua musertavilta ja laittaa taluttamaan pyörää tai istuskelemaan tien vieressä vähän jo luovuttaneena.

Henkinen jaksaminen on kiinni myös ravinnosta. On löydettävä ruokia, joita jaksaa nauttia toistuvasti ja päiväkausia. Näitä testataan pisimmillä harjoituslenkeillä. Oma ruokailutahti ei ollut sidottu urheilukellon piippauksiin 5km välein, vaan ennemminkin niin, että kun edellisen suullisen maut alkoivat haihtua, oli aika ottaa seuraava. Tämä tarkoitti käytännössä 2-3 kertaa tunnissa. Söin myös aina, vaikka tienviitta olisi näyttänyt enää 6km eli 15-20min seuraavaan taukoon tai päivän leiriin. Syömisen tuli olla jatkuvaa, koska matka jatkui seuraavana päivänä ja yön aikana oli palauduttava maksimaalisesti. Juomaa otin usein 1-2 hörppyä syömisten päälle. Monella ruskakuskilla on mukanaan esim. 0,5 litran kolajuoma hetkeen, kun kaipaa piristystä tai jotain spesiaalia matkalle.

Kaikki hyvän mielen ylläpito ei ole aina omissa käsissä. Somen myötä kannustusjoukot kasvavat ja GPS-seuranta tuo positiivisia kohtaamisia tuntemattomien ihmisten kanssa. Omaan matkaan myötätuulta toi sukulaisten, uusien ja vanhojen työkavereiden ja muiden tuttavuuksien mukana eläminen matkalla. Joistain viesteistä sai kylmiä väreitä. Lämmin kiitos kaikille minua matkalla muistaneille. Kylmää(vää) käytöstä todistaneena karttamiskulttuurin lapsena tunnistaa lämmön, kun sitä kohtaa.

Jossain vaiheessa Ruskan lähtöä kuulin muiden kuskien juttelevan, että miksi taas täällä? Vastaus oli, että Ruska-pyöräily kerran vuoteen saa elämän tuntumaan helpommalta vuoden muina viikkoina. Tuossa on varmasti vinha perä. Ruskan vetovoimaa selittää varmaan osaltaan myös yhteisöllisyys, vaikka itse suoritus ajetaan yksin. Ollaan samanhenkisten ihmisten kanssa tekemässä, mitä rakastetaan. Todistin ja koin tiettyä toveruutta monen osallistujan kanssa. Se on perheelliselle työssäkävijälle myös aikaa, jolloin ei ole vastuussa muista kuin itsestään, saa liikkua luonnon ympäröimänä ja keskittyä ilman häiriöitä yhteen asiaan koko viikon. Vapauttavaa.

Mitä pitkät matkat ja suoritukset sitten antavat? Rauhaa, saavutuksen ja pystyvyyden tunnetta. Koen, että olen parempi mies, isä ja ihminen, kun saan välillä elämysurheilla, ponnistella pitkään ja tehdä suorituksen, missä ei olla koko aikaa mukavuusalueella. Matkalla on aikaa ajatella. Tuolla pääsee tiloihin. Matka tuo aina perspektiiviä muuhun maailmaan ja saa tuntemaan kiitollisuutta siitä, mitä on. 

Ruskassa ollaan perusasioiden äärellä kuin vauvanhoidossa: Se huutaa, onko se syönyt? Se huutaa, onko vatsa toiminut? Sen peppu punoittaa? Laitetaan Linolia. Univajekin on kuin suoraan vauva-ajalta.

Kampinapina sanoitti hienosti Ruska-pyöräilyn antia seurantavideon #8 viimeisillä 5 minuutilla: https://youtu.be/K7R7fzZDbbE?si=v6a2zHBFTJEAN4PR

Ruskan kustannukset

Vietin Ruskan aikana 3 yötä camping-mökeissä, yhden majataloyön, yhden hotelliyön, yhden laavulla, yhden teltassa ja yhden Hurtigrutenin lautalla. Nämä maksoivat yhteensä 380 euroa. Hintaa olisi voinut laskea valitsemalla etukäteen camping-paikkoja ja airbnb-huoneistoja ja yöpymällä esim. nuotiokodassa säältä suojassa.

Ruokaan ja juomiin meni koko reissulla noin 450 euroa. Linja-autokuljetus Utsjoelta Rovaniemelle oli reilut 70e ja junalippu sieltä kotiin oli 67 euroa pyörän säilytyksellä ja aamupalalla.

Puheet Ruskan tonnin hintatasosta voivat osua hyvin, mutta siihen voi myös vaikuttaa valitsemalla edullisempia yöpaikkoja tai nukkumalla ilmaisissa majoitteissa. Polttoainekustannuksiin voi jonkin verran vaikuttaa valitsemalla edullisempia eväitä.

Ruskan jälkeen, vammat, vauriot, tuntemukset, opit?

Matkalla en viitsinyt kertoa kokemistani vaivoista, koska halusin ylläpitää positiivista henkeä ja pitää huomion hyvässä. Ongelmista ja kivuista kertominen voisi saada monet keskittymään niihin ja kyselemään tilannetta ja vointia, mikä on luonnollista ja ymmärrettävää. Tämä veisi kuitenkin huomion pois itse asiasta, joka oli Ruskan hoitaminen maaliin annetussa ajassa.

Vasen epäkäs jumitti parin päivän ajon jälkeen. Vasemman nilkan ulkosyrjässä oli kipua tiistaista alkaen, mutta se ei onneksi pahentunut. Niska kipeytyi ja väsyi Kuusamo-Sodankylä-välillä, mutta keskiviikon myötätuulipäivä mahdollisti ajamisen pystymmässä asennossa ja niska ei tämän jälkeen vaivannut häiritsevästi. Kieli paloi kaikesta syömisestä ja oli arka vielä seuraavan viikon.

Moni puhuu ns. ruska-kurkusta, joka tulee vedosta ja ajoittaisesta palelusta. Itse sain suojattua pään seudun niin hyvin, että vältyin käheämmältä ääneltä tai röhältä. Nenä vuoti kuitenkin niin, että se pääsi rohtumaan kärjestä.

Torstain ja perjantain välillä Norjaan saavuttaessa oli joissain nousuissa pientä pistävää kipua reidenlähentäjässä. Myös sormenpäiden tunnottomuutta alkoi tulla Norjan mäissä. Varpaiden tunnottomuus alkoi lopussa ja on jatkunut näihin päiviin asti. Satulavaivat tuntuivat toisesta ajopäivästä asti, mutta eivät juuri pahentuneet siitä. Laitoin iltaisin hoitavaa sinkkivoidetta Avene Cicalfate+, kun olin pessyt paikat suihkussa tai saippuapyyhkeillä. Ajopäivien alkuun ja puolivälissä levitin jalkoväliin Linolaa.

Pitkillä harjoituslenkeillä väsynyt alaselkä ei vaivannut matkalla lainkaan. Saattaa johtua siitä, että ajelin Ruskassa 20mm korkeammilla tempotangon korokkeilla ja säännöllisesti putkelta kuormitusta jakaen ja haarovälin verenkiertoa ja kudoksia elvyttääkseni.

Palasin töihin tiistaina 22.9 autolla ja nousin tavalliseen tapaan portaita useamman kerroksen. Jalkoja ei hapottanut yhtään ja vasemmassa nilkassa ollut kipu/tuntemus oli jo laantunut. Olen ollut joidenkin aikaisempien ultrien jälkeen paljon huonommassa kunnossa. Nyt kaikki kivut olivat vähissä satulavaivoja lukuunottamatta. 

Tein samana tiistaina ensimmäisen kevyen salitreenin ajatuksena pumppailla vähän verta ja aineenvaihduntaa liikkeelle palautumista edistääkseni. Muuten otin ensimmäiset pari viikkoa melko kevyesti. Kaksi viikkoa Ruskan maalista ajoin lenkin, joka oli ollut pidempään mielessä. Poljin lähiöpyörälläni Pelago Bristolilla Espoon ja Helsingin rantojen ympäri 100km lenkin syksyä fiilistellen. 

Pystyselkäpyöräilijä

Mitä seuraavalla kerralla huomioitavaksi, mitä tekisin toisin?

Varusteet toimivat, mutta ensi kerralle hankin paremman eli hengittävämmän sadetakin, kuten Endura MT500. 

Rengasvalintaan panostan jatkossa enemmän niin, että lähden matkaan tuoreilla renkailla, ehkä 35mm leveinä ja vältyn parhaassa tapauksessa kokonaan rengasrikoilta.

Kolmas juomapullo saattaa jäädä jatkossa pois, koska 1,5 litran pullotilavuus ja 0,5L kokis tai litran tuoremehu riittävät hyvin seuraavaan päivään. Ennen reissua mietin 0,5 litran Thermoksen ottamista mukaan, kun kuuma juoma toi lämpöä rannikkomelonnan leirissä pitkän päivän päätteeksi. Pullo olisi kuitenkin tuonut hyötyihinsä nähden liikaa lisäpainoa ja sen täyttäminen olisi voinut olla hankalaa taukopaikoilla. Joillakin kuskeilla oli mukanaan pieni keitin ja titaanikattila, joilla voi keitellä lämmintä ruokaa, nesteyttää ja kohottaa mielialaa päivän leirissä. Setti löytyisi myös itseltä, mutta varusteiden minimoinnin vuoksi jätin pois.

Ensiapusettiin lisäisin avaruuslakanan jos ei omaan tarpeeseen, niin toisen auttamiseksi.

Teen seuraavalle kerralle huolellisemman ravintosuunnitelman ja varaan esim. rypsiöljyä muoviseen retkijallupulloon. Pari huikkaa iltapalan päälle torjuu kalorivajetta. Samoin panostan enemmän aamupalaan, ts. joko hotellit ja huoltoasemat huomioon tai paremmat eväät aamuksi. Jonkun banaanin voi korvata energiatiheämmällä syötävällä, kuten täytekeksipaketilla.

Numeroiden valossa koettu iso kalorivaje voi ohentaa unta ja viedä voimia, vaikka tällä reissulla jaksoinkin hyvin alusta loppuun. Painonpudotus oli kuitenkin 6,7% kahdeksassa ajopäivässä eli turhan nopeaa syöden näin myös lihaksia.

Yö- ja huoltopaikkojen tarkempi tiedustelu ja paikantaminen esim. laavu.org-sivustolla. Jokainen kotayö nopeuttaa aamulähtöä, kun telttaa ei tarvitse pakata ja kuivailla. Nuotiolla voi lämmitellä, kuivatella vaatteita ja valmistaa ruokaa.

Kiitokset

Projektin maaliin saattamisen jälkeen on muistettava matkan mahdollistaneita ja onnistumisessa auttaneita. Vaimo tietenkin ensimmäisenä, ilman lupaa ja tukea ei tällaisia tehtäisi. Kolmen teini-ikäisen huoltamisessa ja harrastuskuljetuksissa on yhdelle vanhemmalle riittämiin. 

Bikeplanet auttoi pyörän huollossa ja näin saatiin alle luotettava vehje, joka ei temppuillut matkalla. 

Kampiapina vastaili ystävällisesti, kun kyselin vuoden mittaan mielipiteitä eri varusteista. Tapasimme pari viikkoa ennen Ruskaa suorituksesta ja varusteista jutellen, kun hain viimeistä varmuutta, että oikealla tiellä oltiin. 

Kiitokset myös luottohuoltajalleni osteopaatti Jere Linja-aholle, joka on pelastanut monesta selän laukeamisesta tai muusta vaivasta. Jere on ollut mukana ylläpitämässä arjen toimintakykyä ja valmistelemassa suoritukseen käytännössä kaikissa ultrissa vuosien varrella. Lämmin suositus, kun tarvitset alansa huippuosaajaa.

www.jerelinjaaho.com

Kiitokset perheenjäsenille, sukulaisille, työkavereille ja tuttaville tsempistä ja tuesta ennen matkaa ja suorituksen aikana. Vielä kerran kiitokset myös kaikille muille, jotka olitte tavalla tai toisella mukana matkassa. 

Mitä seuraavaksi?

Ruska-pyöräilystä on palauteltu kohta neljä viikkoa ja aloitettu siirtymä kohti talvikautta ja seuraavaa projektia. Palasin toissa viikolla 3-jakoiseen salitreeniin, kun maaliskuun puolivälistä alkaen oli tehty 1-jakoista kahdella treenillä viikkoon ja pyöräilty enemmän. 

Oma tavoitteeni kuntoilussa on ollut aina sieltä parikymppisestä lähtien olla hyvässä kunnossa vielä 10 ja 20 vuoden päästä. Jokapäiväinen aktiivisuus on helpompaa, kun on syy liikkua. Hyvä olo ja terveys ovat hyviä syitä liikkua, mutta kalenteriin laitettu suoritus lisää entisestään motivaatiota ja saa lenkkeilemään myös sateessa. Tavoitteena ”olla paremmassa kunnossa” on huono, koska se ei ole mitattava. Lupasin vuosia sitten esikoiselleni, että kun hän menee armeijaan, juoksen edelleen Cooperin testissä yli 3000m eli kiitettävän.

Moni on kysellyt, mitä seuraavaksi. Varmaa on, että Tuomas-pojan seikkailut elämän karkkikaupassa jatkuvat.

Päätin kesällä, että on aika ottaa haltuun suomalainen klassikko ja soutaa Sulkavalla yksiköllä heinäkuussa 2027. Soudin Sulkavan kirkkoveneellä 2005 ja katselin kunnioittaen maalirannassa yksikkösoutukokemuksiaan vertailleita jänteviä vanhempia ukkoja. Tapahtuman suosio on laskenut 20 vuodessa, joten tarvitaan vastavirtaan vetäjiä, jotta perinteet pysyvät elossa. Soutu on kokonaisvaltainen ja rehellinen kestävyyslaji. 60km yksin kesäkelissä on taatusti suoritus, joka tuntuu ja jää mieleen.

Pääsen opettelemaan taas uutta ja voin hoitaa pohjatreenin kotona ja firman salilla Concept2-soutuergolla. Kokeilin viime viikolla 2000m kellotusta, joka tuli lyhyellä lämmittelyllä aikaan 7.44min. Kokeilin vastustasoja 3-5. Vielä on hakusessa sopiva vastustaso ja monta muuta asiaa. Eräs kokenut ja menestynyt sisäsoutaja on luvannut avustaa treeniohjelman laatimisessa.

Olen aikaisemmin sisäsoutanut peruskestävyyspohjia 2018 Lahti-Jyväskylä-ultraan ja 2022 rannikkomelontaan. 

Koska tarkoitus ei ole hakea kidutusta, vaan liikunnan iloa, haussa on hyvin liukuva puinen vuokravene. Tarkoitus on treenata vesillä toukokuun alusta ja palauttaa vene heti Sulkavan jälkeen. Saa vinkata, jos tiedät jonkun mahdollisen vuokraajan. 

Kohti seuraavaa

Pyöräily pysyy mukana, kuten aina. Ajattelin ottaa tavoitteeksi ja tavaksi 100km lenkin joka kalenterikuukausi. Ensi kesälle on myös sovittuna 200km lenkki saman kaverin kanssa, joka pyöräili ensimmäisen satasensa heinäkuussa.

Muita mahdollisia tulevaisuuden projekteja on varmuudella Ruska-pyöräily lähivuosina, esim. 50-vuotispyöräilynä 2029. Ruskassa on todella toimiva konsepti: lihasvoimalla Lappiin muutamassa päivässä ja joka vuosi vaihtuva reitti, joka pitää yllä kiinnostavuutta. Matkan voi ajaa monella tyylillä, pitkänä retkenä tai vielä enemmän rajojaan hakien aikatavoitetta vastaan. Ajattelin, että tekisin pyöräilyn seuraavalla kerralla 300km päivämatkatavoitteella, 6 vuorokaudella alkavalla kokonaisaikatavoitteella ja ehkä enemmän luonnossa yöpyen. Nukuin 6-7 tuntia yössä ja venytin usein aamuja tarpeettoman pitkään. Liikkeelläolotunteja voi lisätä melko vaivatta parilla päivässä, kun päiviä tulee suunniteltua tarkemmin etukäteen.

Nuts Ylläs-Pallaksen 100km polkujuoksu-ultra olisi lähivuosina varmasti hieno elämys tunturimaisemissa valoisassa kesäyössä.

Kirjoitin Styrkeprøvenista jo rannikkomelonnan jälkeen ja tästä oli itse asiassa puhetta vanhan pyöräily- ja rauhanturvaajakaverin kanssa heti Ruskan jälkeen. Norjalainen klassikko voi olla kalenterissa ehkä kesäkuussa 2028. Styrkeprøven on yli 500km pyöräilyn kuntoajo Trondheimista Osloon yli Keski-Norjan ylängön. 

www.styrkeproven.no/hovedside/trondheim-oslo/

Etelänavalle hiihto kiinnostaa edelleen, mutta en ole sen eteen valmis polttamaan eläkesäästöjä. Kunnon ja retkeilytaitojen puolesta valmistautuminen onnistuisi kuukausissa. Jos joku sopiva retkikunta olisi tulevaisuudessa kasauksessa, voisin olla mukana ja osallistua mm. sponsoreiden hankkimiseen. Pohjakoulutusta löytyy korkeakoulututkinto markkinoinnista ja aikaisempien projektien myötä on tullut paljon hyvää kokemusta projektin myymisestä ja viestinnästä eri yhteistyökumppaneille ja lahjoittajille.

Pyöräretki Amerikan mantereen läpi on suunnitelmissa tulevaisuudessa, kun perhetilanne sallii. Tämä tarkoittaisi vaimon kanssa 10 viikon lomaa noin 100km päivämatkoilla.

Ruska-pyöräilyn 2026 medialinkkejä

Instagram-tili: www.instagram.com/haaste_mies

Ruska-matrikkeli:

https://www.randonneurs.fi/ruska/ruska-matrikkeli/

Ruskan seurantasivu:

https://www.randonneurs.fi/ruska-2026/

Kampiapinan videosarja Ruska-seurannasta:

https://youtube.com/watch?v=-W2e_fp7Kss&is=4n0h1yE8Arg1oJSp

Patrik Appelin videosarja Ruskasta:

https://youtube.com/watch?v=Gz9mRZ1Jcac&is=X8HfFzjHd92w8cD4

Pekka Tahkolan videosarja Ruskasta:

https://youtube.com/watch?v=V7IHxPw3DKo&is=7c7vZQNnlnjusasw

Lari Raunon blogi:

https://rauno.fi/2026/09/21/ruska/